Metsien käytön ohjaus – markkinaveto vai sääntely?
Hallituksella on edessään visainen tehtävä sovittaa yhteen metsien käyttö biotalouden raaka-aineena, monimuotoisuuden säilyttäjänä ja hiilen sitojana. Metsäbiotalouden tiedepaneeli arvioi, että aiemmin asetettuja tavoitteita ei voida yhdenaikaisesti saavuttaa. Tutkittuun tietoon perustuvat päätökset ovat tie eteenpäin, kun valintoja ja priorisointeja tehdään.
Metsien hoidolle ja käytölle luo pohjan metsälaki, jonka lisäksi lukuisat muut ympäristöön ja ilmastoon liittyvät lait ja asetukset ohjaavat metsien käyttöä. Oman lisänsä tuovat EU:n ja kansalliset strategiat. Suomen metsälaivan liikkeitä pyritään ohjailemaan myös hallitusohjelmien kautta. Kataisen hallitus panosti innovaatioihin, Sipilän biotalouteen ja Rinne-Marinin hallitusohjelmassa painottuivat ilmasto ja luontoarvot.
Kun tarkastellaan metsiä koskevia tilastoja, vaikuttaa kuitenkin siltä, että metsien käyttö ja erityisesti markkinahakkuut metsäteollisuuden ja yhdyskuntien energiantuotannon tarpeisiin on ohjannut politiikkatoimiakin enemmän sitä, mitä metsissämme tapahtuu.
Pandemian ensimmäisessä aallossa hallitus ohjasi vahvasti pandemian rajoitustoimia. Periaatteessa yhteiskunnan toimien ja ihmisten liikkumisen rajoittaminen olisi voinut katkaista taudin leviämisen, mutta talous ei olisi sitä pitkällä aikavälillä kestänyt. ”Nyt ei ole oikea hetki lähetä mökille” -lauseen muistavat kaikki.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli ja useat muutkin tahot ovat tulleet siihen tulokseen, että ilmastotavoitteet ovat karkaamassa, mikäli metsien käyttö jatkuu nykytasolla. Paineita lisätä metsien kotimaan hakkuita kasvattaa se, että metsäteollisuus menetti 10 % raakapuuvirrastaan (lähinnä kuitupuuta) Venäjän puuntuonnin romahdettua. Metsäteollisuuden liikevaihto on ollut viime vuosina noin 30 mrd. €, eli puhutaan suuruusluokaltaan 3 mrd. € vaikutuksesta liikevaihtoon. Vaikutus on tätä paljon laajempi, sillä esimerkiksi puunkorjuu ja kuljetus eivät sisälly metsäteollisuuden lukuihin. Metsien hakkuurajoitusten kokeilu juuri nyt iskisi raskaasti metsäteollisuustuotantoon ja siten koko Suomen talouteen. Siksi Suomessa ja koko EU:n tasolla ilmastotoimien aikataulua ja kohdentamista joudutaan pohtimaan uudelleen
Biodiversiteettistrategiallaan EU pyrkii pysäyttämään luontokadon. Strategian tavoitteista merkittävin on 30 % suojelutavoite erikseen maa- ja merialueille koko EU:n tasolla. Kolmasosa suojelusta tulee toteuttaa tiukasti. Suojelun hintaan vaikuttaa, miten toimenpiteet toteutetaan. On esitetty toimia, joiden seurauksena puuntuotannon ulkopuolelle jäisi pysyvästi 16 % metsämaasta. Näistä koituisi kansantaloudelle miljardin euron vuotuinen lasku.
Se onko ilmastonmuutoksen hillinnän ja luontokadon pysäyttämisen hintalappu suuri vai pieni, on arvokysymys. Joka tapauksessa meidän on kyettävä arvioimaan luotettavasti toimien vaikuttavuutta ja muutoksia ilmastoon, metsäluontoon ja kansantalouteen. Lisäksi on nykyistä tarkemmin pystyttävä arvioimaan hinta myös sille, jos mitään ei tehdä. On etsittävä sellaisia toimenpiteiden yhdistelmiä, jotka voisivat viedä useaan tavoitteeseen. Tällainen toimenpide on esimerkiksi metsien kasvun parantaminen siten, että metsien kasvatustiheys ja kiertoaika optimoidaan uudelleen. Myös biodiversiteettiä edistävät toimet talousmetsissä voisivat viedä sekä teollisuuden puuhuoltoa että luontokadon pysäyttämistä eteenpäin. Optimointitermein olemme tilanteessa, jossa ratkaisulle ei ole enää käypää aluetta eli kaikkia tavoitteita ei voida saavuttaa. Suomeksi sanottuna tavoitteet on arvioitava ja asetettava uudelleen sekä määrällisesti että aikaikkunan suhteen. Tässä työssä Metsäbiotalouden tiedepaneelin asiantuntemus on päättäjien käytössä.
