Ennallistaminen haastaa metsäsektoria uudistumaan: talousvaikutuksia voidaan kompensoida, jos investoinnit ja tuotekehitys toteutuvat

Mukana hankkeessa ovat Itä-Suomen yliopisto, Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (Syke) ja VTT. Tulokset on nyt julkaistu tiedotteessa. 

Hankkeessa arvioitiin skenaariotarkastelujen avulla, miten ennallistamisasetuksen toimeenpano vaikuttaa puun määrään markkinoilla, miten se vaikuttaisi kansantalouteen ja kuinka näitä mahdollisia vaikutuksia voitaisiin kompensoida lisäämällä metsäbiotalouden jalostusastetta. Tulosten mukaan vaikutuksia kansantalouteen on mahdollista kompensoida, mutta tämä vaatii merkittäviä investointeja ja  tuotekehitystä. Lisäksi monien uudenlaisten tuotteiden markkinat ovat vielä kehittymättömät, arvioivat hankkeen projektipäällikkö Matleena Kniivilä (Luke) ja Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Riikka Paloniemi (Syke). 

EU:n ennallistamisasetus velvoittaa jäsenmaat parantamaan heikentyneiden elinympäristöjen tilaa merkittävästi vuoteen 2050 mennessä, ja etenemistä seurataan jo vuosien 2030 ja 2040 välitavoitteilla. Metsäbiotalouden osalta katse kohdistuu nyt siihen, miten asetuksen tavoitteet sovitetaan yhteen metsätalouden ja muiden metsien käytön sekä suojelun kanssa. Ennallistamisasetus voi vaikuttaa koko metsäbiotalouden arvoketjuihin metsistä markkinoihin ja investointeihin.

Mistä tulevaisuuden arvo syntyy?

Ennallistamisasetuksen toimeenpano voi vaikuttaa moniin osiin metsäsektorin arvoketjua. Sillä voi olla vaikutusta esimerkiksi puuntuotannon käytettävissä olevaan metsäpinta-alaan ja sovellettaviin metsänhoito- ja vesiensuojelumenetelmiin, ja näiden kautta raakapuun saatavuuteen. Hankkeen tarkastelun keskiössä ovat luontodirektiivin metsäluontotyypit (boreaaliset luonnonmetsät, harjumetsät, puustoiset suot ja lehdot), sillä juuri niissä metsäluonnon tila ja puuvarannot kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa. 

Hankkeessa mallinnettiin erilaisia skenaarioita: kuinka laajoja alueita ennallistaminen voisi koskea ja miten se heijastuu puun saatavuuteen, markkinoihin, kansantalouteen ja työllisyyteen. Mallinnuksessa otettiin huomioon, että osa ennallistamistoimista kohdistuisi jo nykyisin suojelluille alueille. Tämä jaottelu auttaa tunnistamaan, mikä osuus ennallistamisen pinta-aloista vaikuttaa puun saatavuuteen ja laajemmin markkinoihin ja mikä ei.

Metsäbiotalouden aiemmissakin hankkeissa on käynyt selväksi, että tulevaisuuden taloudellisen arvon lisäys syntyy sekä nykyisten tuotteiden arvonlisän kasvattamisesta että uudenlaisista tuotteista.

Käytännössä ennallistamisasetuksen myötä uudenlaisten, nykyistä kalliimpien lopputuotteiden osuutta tuotannosta tulisi kasvattaa. Uudenlaisia tuotteita ovat esimerkiksi betonia korvaavat puupohjaiset rakennusmateriaalit tai sellupohjaiset vaatekuidut, kuten Metsäbiotalouden tiedepaneelin aikaisemmassa raportissa ehdotetaan. Tällöin yhdestä puukuutiosta voidaan tuottaa enemmän arvoa kuin nykyisin. 

Metsäbiotalouden kokonaisarvon lisääminen haastaa koko toimialaa, sillä osa näistä korkeamman lisäarvon tuotteista on vasta kehitysvaiheessa. Muutokset heijastuvatkin koko arvoketjuun: tuotekehitykseen, jalostukseen, investointeihin ja markkinointiin. 

Kansallinen toimeenpano vaatii pitkäjänteisyyttä ja ennakointia

EU-tasolla asetuksen raamit ovat selvät, ja niissä määritellään, mitä luontotyyppejä tulee ennallistaa ja millä aikataululla. Suomessa toimeenpano on nyt kansallisen suunnittelun vaiheessa, jossa määritellään keinot ja painopisteet.

Pitkä aikajänne korostaa ennakoinnin merkitystä kahdesta näkökulmasta. Luonnon kannalta tarvitaan pitkäjänteistä työtä, jotta ekosysteemien tila paranee. Talouden kannalta taas on tehtävä varhaisia investointeja, jotta uudet tuotteet, teknologiat ja arvoketjut ehtivät kehittyä vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä: uudistuvaa sääntelyä ja raaka-aineen saatavuutta.

“Luonnontilan paraneminen vie aikaa, jopa vuosikymmeniä. Toisaalta sama logiikka on myös taloudessa: Investointien ja rakenteellisten muutosten on tapahduttava ajoissa jo 2020-luvulla, jotta taloudelliset vaikutukset näkyvät tulevaisuudessa”, Kniivilä summaa. 

Muuttuva toimintaympäristö palkitsee ennakoivia yrityksiä

Vaikka osa ennallistamistoimista koskisi jo suojeltuja alueita eikä suoraan vaikuta puumarkkinoihin, ennallistamisasetuksen toimeenpano muuttaa metsäbiotalouden toimintaympäristöä ja yhteiskunnan suhtautumista luonnonvarojen hyödyntämiseen. Yritysten näkökulmasta ratkaisevaa on, että sääntely pysyy johdonmukaisena ja ennakoitavana, kuten Metsäbiotalouden tiedepaneelin aikaisemmassa raportissa tuodaan esiin.  

Kniivilän ja Paloniemen mukaan yritysten kannattaa tarkastella ennallistamista osana siirtymää kohti resurssitehokkaampaa ja kiertotalouteen perustuvaa liiketoimintaa. Ne toimijat, jotka investoivat ajoissa uusiin ratkaisuihin ja arvonlisän nostoon, voivat olla tulevaisuuden voittajia. 

“Tavoitteet ja velvoittava sääntely eivät ole katoamassa, päinvastoin. Siksi on tärkeää rakentaa tuotteita, tuotantorakenteita ja toimijaverkostoja, jotka kestävät muutoksen”, he muistuttavat.

Tutustu tuloksiin tarkemmin täällä

Hankkeen projektipäällikkönä toimii Matleena Kniivilä, tutkimuspäällikkö, Luonnonvarakeskus, matleena.kniivila@luke.fi(siirryt toiseen palveluun)

Riikka Paloniemi

Yksikönjohtaja, paneelin varapuheenjohtaja
Suomen ympäristökeskus

Kaikki kirjoitukset

• Avainsanat: ennallistaminen ilmastopolitiikka luonnon monimuotoisuus metsäpolitiikka metsätalous metsävarat