Tiedepaneelien raportti: Metsien ja puun käytön resurssitehokkuutta, arvonlisäystä ja ilmastovaikutuksia pystytään parantamaan yhtäaikaisesti
Suomen ilmastopaneelin ja Metsäbiotalouden tiedepaneelin yhteisraportin mukaan metsäteollisuuden sivuvirtojen materiaalitehokkaampi hyödyntäminen sekä bioperäisen hiilidioksidin talteenotto, hyötykäyttö ja varastointi voisivat luoda Suomeen merkittävää taloudellista arvonlisäystä ja tuottaa samalla myönteisiä ilmastovaikutuksia.
Tiedepaneelien yhteisessä raportissa tarkastellaan vuoteen 2040 ulottuvia skenaarioita, joissa metsäteollisuudessa otetaan käyttöön uusia teknologioita ligniinin ja kuoren jalostamiseksi korkeamman arvonlisän tuotteiksi kuten kovahiileksi, liimoiksi ja nahan käsittelyyn, ja puun polttoa vähennetään sähköistämällä. Skenaarioissa metsäteollisuuden sekä bioenergiantuotannon bioperäisiä hiilidioksidipäästöjä otetaan talteen ja joko jatkojalostetaan lento- ja liikennepolttoaineiksi sekä muoveiksi (BECCU) tai varastoidaan pysyvästi geologisesti tai mineralisoimalla, jolloin syntyy teknologisia hiilinieluja (BECCS). Näitä ratkaisuja tarkastellaan suhteessa eri hakkuumääriin.
Skenaarioiden avulla arvioidaan muutosten vaikutuksia bioperäisen hiilidioksidin talteenotto- ja hyödyntämispotentiaaliin Suomessa.
Suomella on yksi EU:n suurimmista bioperäisen hiilidioksidin talteenottopotentiaaleista
Suomella on muihin EU-maihin verrattuna yksi suurimmista bioperäisen hiilidioksidin talteenottopotentiaaleista, sillä isoista metsäteollisuuden ja bioenergian tuotantolaitoksista syntyy nykyisin noin 28 miljoonaa tonnia bioperäistä hiilidioksidia.
”Skenaariotarkastelumme mukaan bioperäisen hiilidioksidin saatavuus Suomessa säilyy hyvänä, vaikka sivuvirtoja ohjattaisiin pois poltosta ja hakkuutaso laskisi 64 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Suomi voisi esimerkiksi tuottaa merkittävän osan EU:n alueella tarvittavasta synteettisestä lentopolttoaineesta sekä luoda teknologisia hiilinieluja”, sanoo Ilmastopaneelin jäsen Kati Koponen.
Metsäteollisuuden sivuvirroista merkittävää arvonlisää kohtuullisilla investoinneilla
Uuden tuotantotoiminnan osalta skenaariotarkastelussa keskityttiin niihin metsäteollisuuden arvonlisätuotteisiin, joita voidaan valmistaa tällä hetkellä polttoon menevistä sivuvirroista, joilla on vaikutusta bioperäisen hiilidioksidin saatavuuteen.
”Havupuun kuoresta saatavilla tanniineilla voidaan korvata karsinogeenisiä kromiyhdisteitä nahankäsittelyssä. Mustalipeästä saatavasta ligniinistä voidaan jatkojalostaa kovahiiltä esimerkiksi akkumateriaaleihin, jolloin voitaisiin vähentää riippuvuutta kriittisistä raaka-aineista. Kuoren tanniinien ja ligniinin lisäksi metsäteollisuudessa on mahdollisuuksia monille muillekin korkeamman jalostusasteen tuotteille”, kertoo Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Tekla Tammelin-Peltonen.
Kuoresta ja ligniinistä voidaan tarkastelun mukaan saada merkittävää arvonlisää kohtuullisilla investoinneilla. Niihin perustuvien tuotteiden kysyntää tulisi vahvistaa EU-tasolla.
Hiilidioksidin hyötykäyttö voi luoda merkittävää arvonlisää, mutta edellyttää mittavia investointeja
Skenaariotarkastelun mukaan jo 20 prosentin hyödyntäminen bioperäisen hiilidioksidin potentiaalista vuoteen 2040 mennessä voisi tuoda 3–5 miljardin euron vuosittaisen arvonlisäyksen. Tämä edellyttää noin 42–48 terawattituntia uusiutuvaa sähköä ja 40–50 miljardin euron investointeja. Vertailun vuoksi Suomen kokonaissähkönkulutus on viime vuonna ollut 85 terawattituntia.
”Uuden hiilidioksiditalouden potentiaalin toteutuminen edellyttää merkittäviä investointeja hiilidioksidin talteenottoon, uusiutuvan sähkön lisätuotantoon ja uusiin teknologioihin. Lisäksi tarvitaan vakaan kysynnän luovaa EU-säätelyä, kansallisia tukitoimia ja osaavaa työvoimaa”, Koponen kertoo.
Hiilidioksidin pysyvä varastointi vaatii merkittävästi vähemmän investointeja ja lisäsähköä kuin hyötykäyttö, mutta sen tuottama taloudellinen arvonlisä on pienempi ja kohdistuu osin maihin, jotka tarjoavat geologista hiilidioksidin varastointia. Kotimaisen ratkaisun voisi tarjota hiilidioksidin pysyvä varastointi kaivosjätteisiin mineralisoimalla.
Sekä bioperäisen hiilidioksidin hyötykäytön että varastoinnin toteutuminen edellyttää vakaan ja kunnianhimoisen ilmastopolitiikan lisäksi ennakoitavaa investointiympäristöä.
Metsäteollisuuden ilmastovaikutuksia voidaan parantaa siirtämällä puuta energiakäytöstä materiaalikäyttöön ja kasvattamalla hiilidioksidin talteenottoastetta
Kaikissa raportissa tutkituissa skenaarioissa ilmastovaikutukset ovat parempia nykytilaan verrattuna. Korkeamman hakkuutason skenaariossa uusi tuotantotoiminta ei kuitenkaan pysty kompensoimaan metsänielun heikkenemisestä aiheutuvaa päästövaikutusta verrattuna matalamman hakkuutason skenaarioon.
Ilmastovaikutukset myös kohdentuvat eri tavoin. Metsäteollisuuden korkeamman arvonlisän tuotteiden ja hiilidioksidin hyötykäytön hyödyt näkyvät tuotteiden viennin myötä myös ulkomailla, kun taas teknologiset hiilinielut tukevat kokonaisuudessaan Suomen ilmastolain mukaisten tavoitteiden saavuttamista.
Uudet metsäteollisuuden kuori- ja ligniinituotteet sekä hiilidioksidin talteenotto ja hyötykäyttö voivat mahdollistaa saman tai jopa korkeamman arvonlisäyksen myös nykyistä maltillisemmalla hakkuutasolla.
”Matalamman hakkuutason yhdistäminen uuteen tuotantotoimintaan tukee paremmin tulevien ilmastotavoitteiden ja -velvoitteiden saavuttamista sekä raaka-ainepohjan kestävyyskriteerien mukaisuutta. Hiilidioksiditalous on tärkeä osa ilmastonmuutoksen hillintää mutta sen rinnalla on jatkettava päästövähennystoimia kaikilla sektoreilla sekä tuettava luonnon hiilinielujen kasvua”, Koponen sanoo.
Raportissa käytetyn laskentamallin perusteella hakkuumäärän väheneminen 74 miljoonasta kuutiometristä 64 miljoonaan pienentäisi metsäsektorin arvonlisäystä noin 1,4 miljardilla eurolla.
”Jos uusia, korkeamman jalostusasteen tuotteita ei saada markkinoille, hakkuiden alentaminen johtaisi metsäsektorin taloudellisen aktiviteetin laskuun, johon kansantalous ja aluetaloudet joutuisivat sopeutumaan. Fossiiliriippuvuudesta irtautuminen vaatii joka tapauksessa biopohjaisen hiilen hyödyntämistä arvonlisätuotteiksi sekä hiilidioksidin jalostamista polttoaineiksi ja muovin raaka-aineiksi”, täydentää Tammelin-Peltonen.
Lisätietoa
Suomen ilmastopaneelin raportti 5/2026: Bioperäisen hiilidioksidin tulevaisuus Suomessa(siirryt toiseen palveluun)
Tekla Tammelin-Peltonen, Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja, VTT:n tutkimusprofessori, p. 0400 562 814
Kati Koponen, Suomen ilmastopaneelin jäsen, VTT:n erikoistutkija, p. 040 487 8123
