Metsäbiotalouden merkitys kasvaa, vallitseva määrittely perustuu nykymuotoiseen metsäteollisuuteen
Metsäbiotalouden tiedepaneelin tuoreen selvityksen mukaan metsäbiotalous ymmärretään yrityksissä ja hallinnossa pääasiassa nykymuotoisen metsäteollisuuden kautta ja liitetään lähinnä sivuvirtojen tehokkaampaan hyödyntämiseen. Metsäbiotalouden määrittely ei sisällä esimerkiksi virkistyskäyttöä, jota selvityksen mukaan kansalaiset pitävät kuitenkin erityisen tärkeänä. Ratkaisuksi Metsäbiotalouden tiedepaneeli esittää resurssiviisaan metsäbiotalouden tiekarttaa metsäteollisuuden uudistamiseksi.
Metsät ovat Suomen suurin bioperustainen luonnonvara, minkä vuoksi metsäbiotalous on suomalaisen biotalouden kulmakivi. Sen, mitä metsäbiotaloudella tarkoitetaan, määrittelevät erilaiset intressiryhmät: yritykset, julkishallinto, alan edunvalvonta, kansalaisjärjestöt ja kansalaiset. Metsäbiotalouden tiedepaneelin hankkeessa selvitettiin, miten metsäalan eri toimijat määrittelevät metsäbiotalouden ja mitä kansalaiset ylipäätänsä ajattelevat metsien käytöstä Suomessa.
Selvityksen mukaan metsäbiotalous määritellään hallinnossa ja yrityskentällä lähinnä perinteisen metsäteollisuuden kautta. Tämä sulkee ulos tarkastelusta muut metsäluonnon käyttömuodot, kuten luontomatkailun, monenlaisten luonnontuotteiden kaupallisen käytön ja metsästyksen ja kalastuksen antimiin perustuvan ruokatuotannon. Myös metsien merkitys hiilinieluina ja -varastoina tai arvokkaana monimuotoisena luontona jää metsäbiotalouskeskustelussa marginaaliin.
“Metsäbiotaloudessa on kuitenkin paljon potentiaalia. Metsäbiotalous käsitteenä tavoittelee alan uudistumista niin, että tuotteiden jalostusaste on korkeampi ja markkinoille saadaan uusia puuhun perustuvia tuotteita”, tiivistää hankkeen johtaja ja metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen Leena Suopajärvi Lapin yliopistosta.
“Liian kapea käsitys metsäbiotaloudesta ei tuo esiin kaikkia metsäbiotalouden ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia. Parhaimmillaan metsäbiotalous voisi ohjata kohti taloutta, joka perustuu luonnonvarojen kestävälle käytölle tuottaen kasvavaa hyvinvointia aiheuttamatta metsä- tai muiden luonnonvarojen ylikulutusta. Tämä vaatii kuitenkin käsitteen uudelleenmäärittelyä”, sanoo hankkeen tutkija, sanoo Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Riikka Paloniemi Suomen ympäristökeskuksesta.
Metsiin kohdistuu monenlaisia toiveita
Yrityksille metsäbiotalous merkitsee ennen kaikkea puupohjaisten tuotteiden valmistusta, sivuvirtojen hyödyntämistä ja materiaalivirtojen hallintaa. “Yrityksissä termiä käytetään harvoin. Silloin kun termiä käytetään, määrittelyn taustalla näkyy teollinen tuotantologiikka, joka korostaa resurssitehokkuutta ja prosessien optimointia”, kiteyttää hankkeen tutkija ja metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsen Marileena Mäkelä Jyväskylän yliopistosta.
Myöskään julkisella sektorilla käsitteelle ei ole muodostunut yhtä yhtenäistä tulkintaa. Esimerkiksi valtion eri hallinnonalojen strategiat, maakunnalliset ohjelmat tai julkiseen keskusteluun osallistuvien etujärjestöjen linjaukset painottavat erilaisia asioita. Julkisella sektorilla metsäbiotalous ymmärretään lähinnä puupohjaisten tuotteiden teollisuusstrategiana, jossa metsäteollisuuden sellu ja kartonki vastaavat biotuotannon laajasta volyymista.
Siten metsäbiotalouden muut osa-alueet, kuten esimerkiksi puurakentaminen tai luontomatkailu jäävät vähemmälle painotukselle.
”Vaikka tarkasteltaisiin vain metsäteollisuutta, metsäbiotaloudessa on potentiaalia. Resurssiviisas tuotanto, fossiilivapaat yhteiskunnat ja ekologisempi kulutus ovat globaalisti tärkeitä pyrkimyksiä. Jalostusasteen nosto taas tuottaa enemmän voittoa ja siten mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja työpaikkoihin Suomen metsäisiin maakuntiin”, Leena Suopajärvi sanoo.
Kansalaiset korostavat metsien virkistys- ja hyvinvointiarvoja
Hankkeessa selvitettiin myös kansalaisten odotuksia metsiltä. Kansalaisille suunnatun kyselyn mukaan kansalaiset hyväksyvät laajasti metsien taloudellisen käytön, kun se ei vaaranna luonnon hyvinvointia ja ilmastotavoitteiden toteutumista. Taloudellisen hyödyn lisäksi metsät nähdään tärkeinä myös virkistyksen ja hyvinvoinnin kannalta. Kyselyn vastaajista 69 prosenttia piti virkistyskäyttöä tärkeänä osana metsien käyttöä omassa kunnassaan.
Kansalaisista 45 prosenttia kannattaa hakkuumäärien rajoittamista ja vain 31 prosenttia vastustaa rajoituksia. Luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi rajoituksia kannattaa jopa 54 prosenttia kansalaisista. “Kaiken kaikkiaan kyselyn vastauksissa näkyy, että kansalaiset korostavat metsäbiotalouden yritystoiminnan monipuolistamista, luonnon monimuotoisuutta ja metsien virkistys- ja hyvinvointiarvoja”, Riikka Paloniemi toteaa.
Hakkuiden vähentämisen kannalla ovat erityisesti naiset, nuoret, kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvat sekä poliittiselta kannaltaan vasemmistopuolueiden ja vihreiden äänestäjät. Sen sijaan maaseudulla asuvat korostavat metsien taloudellista merkitystä, suhtautuvat hakkuiden rajoittamiseen selvästi muita varauksellisemmin ja luottavat markkinoiden kykyyn säädellä hakkuita kaupunkilaisia useammin. Haja-asutusalueilla yli puolet vastaajista piti metsätaloutta tärkeänä tulonlähteenä ja työllistäjänä.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset
1) Tehdään resurssiviisaan metsäbiotalouden tiekartta metsäteollisuuden uudistamiseksi. Tiekartan tulee varmistaa, että sektorin toimintaedellytykset säilyvät myös laskevien hakkuutasojen tulevaisuudessa. Kestäviä tapoja hyödyntää puuraaka-ainetta ovat muun muassa pitkäkestoiset, hiiltä pitkään varastoivat, kierrätettävät tuotteet sekä puurakentaminen. Puusta valmistettuja materiaaleja tulee kuitenkin käyttää resurssiviisaasti.
2) Lisätään investointeja uusien tuotteiden ja tuotekategorioiden kehittämiseksi, teollisuuden puun energiakäytön tehostamiseksi sekä yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyön edistämiseksi. Korkeamman lisäarvon tuotteiden kehittäminen edellyttää innovaatioita, monitieteistä osaamista ja yhteistyötä. Metsäsektorin pienten innovaatioyritysten skaalautuminen laajamittaiseen teolliseen tuotantoon edellyttää monitieteisen tutkimuksen ja yrityssektorin yhteistyötä, sekä investointeja tuotekehitykseen sekä uusien tuotteiden innovointiin.
3) Metsäbiotalouden kehittämisessä pitää huomioida kansalaisten erilaiset mielipiteet sekä metsäbiotalouden merkitys Suomen eri alueiden kehittämisessä. Metsäbiotalous voi luoda uusia työpaikkoja, yritteliäisyyttä ja toimeentuloa Suomen metsäisille haja-asutusalueille. Kansalaiset arvostavat metsäbiotalouden yritystoiminnan monipuolistamista, luonnon monimuotoisuutta ja metsien virkistys- ja hyvinvointiarvoja.
Antti Asikainen
Tutkimusylijohtaja, paneelin puheenjohtaja
Luonnonvarakeskus