Kestävä metsäbiotalous edellyttää metsien aineettomien ja aineellisten hyötyjen yhteensovittamista
Keskustelua siitä, miten metsien erilaiset käyttötavat yhteensovitetaan, ei käydä riittävästi. Päättäjät tarvitsevat nykyistä vahvemman tietopohjan sille, mitä suomalaiset metsiltä haluavat.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli selvitti, millaisia odotuksia kansalaisilla, metsänomistajilla ja yrityksillä on metsien käytölle. Selvitys kokosi olemassa olevan tutkimuskirjallisuuden pohjalta tilannekuvan metsiin liittyvistä arvoista, asenteista ja metsäpolitiikan hyväksyttävyydestä. Lisäksi selvitys tarkasteli, miten suhtautuminen metsien käyttöön on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana.
”Metsiltä toivotaan samaan aikaan eri asioita. Tavoitteet kilpailevat osin keskenään, eikä kaikkia toiveita, kuten hakkuumäärien kasvattamista ja monimuotoisuuden turvaamista voida toteuttaa yhtä aikaa. Luonto- ja ympäristöarvojen rooli metsien käytön hyväksyttävyyteen vaikuttavana tekijänä on selvästi kasvanut 20 vuoden aikana. Kestävän metsäbiotalouden kehittämiseen tarvitaan lisää metsien eri tavoitteet yhdistävää otetta”, sanoo selvityshanketta vetänyt metsätiedepaneelin jäsen, tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.
Kansalaisten arvoja ja asenteita ei tunneta riittävän hyvin
Selvityksen mukaan kansalaiset haluavat, että luonto- ja virkistysarvot otetaan paremmin huomioon metsien hoidossa ja käytössä. Kansalaiset arvostavat virkistyskäytössä erityisesti metsiä, jotka ovat täysikasvuisia ja joiden hoidossa on panostettu maiseman säilymiseen. Luontomatkailu ja virkistyskäyttö on mahdollista yhteensovittaa metsätalouden tarpeiden kanssa etenkin silloin, kun metsätalous ei ole voimakasta eikä laajoja avohakkuita tehdä.
Metsien käytön laajempaa hyväksyttävyyttä ei ole juuri tutkittu. Nykyinen tutkimus kattaa kansalaisten asenteet luontoarvojen ja virkistyskäytön osalta, mutta laajemmin metsänkäytön vaihtoehtoja tarkasteleva ja kansalaisten asenteita seuraava tutkimus puuttuu.
”Metsäbiotalouden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarvitaan nykyistä laajempi ymmärrys metsäarvojen muutoksesta. Tällainen tieto syventäisi ymmärrystä siitä, millaista metsäpolitiikkaa suomalaiset toivovat ja voisi näin vahvistaa olennaisesti eri sidosryhmien äänen kuulumista päätöksenteossa”, selvitystä tekemässä ollut Metsäbiotalouden tiedepaneelin varapuheenjohtaja Riikka Paloniemi sanoo.
Metsänomistajilla valmiutta monipuolistaa metsien käyttöä
Tavat omistaa ja käyttää metsää ovat olleet jo pitkään muutoksessa. Valtaosalla metsänomistajista on metsilleen useita, sekä aineellisia että aineettomia tavoitteita.
Selvityksen mukaan metsänomistajat suhtautuvat metsäpolitiikkaan myönteisemmin kuin muut kansalaiset, eivätkä he näe metsänkäsittelyn kielteisiä vaikutuksia yhtä voimakkaina. Toisaalta metsänomistajien suhtautuminen myös luonto- ja maisema-arvojen tuottamiseen on melko myönteistä, etenkin kun niiden tuottaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja omistajuuden säilymiseen, ja siitä saadaan riittävä korvaus. Metsänomistajilla on halua monipuolistaa metsäliiketoimintaansa nykyisestä puunmyyntiin perustuvasta painotuksesta kattamaan myös aineettomien hyötyjen tuottamista.
Yritysten metsien käytön kestävyyttä pitää parantaa
Myös metsään kytköksissä olevat yritykset toivovat selvityksen mukaan metsiltä osittain ristiriitaisia asioita. Yhtäältä puuraaka-ainetta hyödyntävät yritykset odottavat, että liiketoiminnan kasvu on jatkossakin mahdollista. Toisaalta luonto- ja maisema-arvoja hyödyntävä luontomatkailu on jo merkittävä elinkeino Pohjois-Suomessa, ja sen kehittämismahdollisuuksia löytyy myös Etelä-Suomessa. Aluetason suunnittelussa tulisi jatkossa pyrkiä enemmän metsien ekosysteemipalveluiden yhteistuotantoon ja kohdentamaan tuottamista niin, että se monipuolistaa elinkeinorakennetta ja vahvistaa metsäbiotalouden arvonlisää.
Tutkimusta yritystoiminnan vaikutuksista laajemmin metsien ekosysteemipalveluihin on vähän. Laajemman sosiaalisen toimintaluvan saamiseksi metsäsektorin arvoketjuissa toimivien yritysten pitäisi olla valmiita kestävien käytäntöjen edistämiseen ja siitä syntyvien kustannusten jakamiseen osana yritysvastuuta.
Metsien käytöstä tarvitaan laajempaa arvokeskustelua ja sopimista
Metsäpolitiikan sisältö sekä metsäpoliittiset, strategiset linjaukset ovat selvityksen mukaan monipuolistuneet 2000-luvulla ja ympäristöarvoille annetaan yhä enemmän painoarvoa. Tutkimusten perusteella metsien ekologinen kestävyys ja ihmisten metsiin liittyvät tarpeet laajasti tunnistava sosiaalinen kestävyys ovat kuitenkin jääneet kansallisessa metsäpolitiikassa vähemmälle huomiolle kuin taloudelliset edut ja teollinen puunkäyttö.
Vastakkainasettelua aineellisten ja aineettomien hyötyjen välillä voitaisiin vähentää sisällyttämällä luonto- ja ympäristöarvoja paremmin niin poliittiseen päätöksentekoon kuin yritysvastuuseenkin.
“Suomessa on pitkä kokemus metsälakiin perustuvasta metsäohjelmatyöstä, mutta viime aikoina on nostettu esiin alueellisten yhteistoimintamallien ja sopimusten mahdollisuudet edistää eri tavoitteiden yhteensovittamista hyväksyttävästi. Yhteistoiminnallisten menetelmien avulla voitaisiin pyrkiä nykyistä konkreettisemmin sopimaan metsien luonto- ja ympäristöarvojen turvaamisen keinoista ja rahoituksesta”, ehdottaa Tyrväinen.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset:
Metsien eri ekosysteemipalvelujen tuottamiseen tarvitaan nykyistä parempi tasapaino, jossa monipuolistetaan metsäbiotalouden yritystoimintaa, turvataan luonnon monimuotoisuusarvoja sekä kansalaisten arvostamia virkistys- ja hyvinvointihyötyjä.
Metsäbiotalouden hyväksyttävyyden näkökulmasta tarvitaan nykyistä laajempi ymmärrys kansalaisten metsäarvojen muutoksesta ja muutoksen nopeudesta. Tarvitaan valtakunnallinen kansalaisille suunnattu metsäbarometritutkimus, jonka avulla voidaan tarkastella laajemmin metsien käytön hyväksyttävyyttä ja arvioida kansalaisten näkemysten alueellisia eroja.
Metsänomistajille suunnattuja konkreettisia ohjauskeinoja ja neuvontaa luonto-, virkistys- ja ilmastoarvojen turvaamiseen ja lisäämiseen tarvitaan, kun metsänomistajilta odotetaan tulevina vuosina merkittäviä muutoksia metsien käytössä ja hoidossa. Neuvontapalvelujen tulisi tukea puun käytön lisäksi paremmin myös luonnontuotteisiin tai virkistys- ja luontoarvoihin perustuvaa liiketoimintaa.
Metsiä käyttävää yritystoimintaa tulisi ohjata nykyistä vahvemmin tunnistamaan liiketoimintamallien vaikutukset metsäympäristön laatuun, ja samalla metsäbiotalouden ympäristövaikutukset tulee ottaa laajemmin osaksi yritysvastuuta. Talousvaikutusten arvioinnin rinnalla yritystoiminnan luonto- ja ympäristövaikutuksia pitää arvioida jatkossa konkreettisemmin ja systemaattisemmin.
Metsäohjelmatyön rinnalle tulee kehittää paikallisia ja alueellisia yhteistoiminnan ja sopimisen malleja metsien luonto- ja ympäristöarvojen turvaamiseksi. Metsien ekosysteemipalvelujen samanaikaisia hyötyjä tulee etsiä nykyistä aktiivisemmin ja tehokkaammin metsien käytön suunnittelussa. Eri tavoitteita ja arvoja tulee tarkastella entistä useammin rinnakkain, ja ymmärtää paremmin niiden synergioita ja vaihtosuhteita.
Tämän ja muiden Metsäbiotalouden tiedepaneelin hankkeiden tuloksista kuulet lisää ”Arvokysymyksiä ja arvonlisää metsistä” -webinaarissa ma 22.4. klo 13.
Tutustu raporttiin:
Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportti 3/2024
Kuvaa saa vapaasti käyttää.
Lisätiedot:
Riikka Paloniemi
Yksikönjohtaja, paneelin varapuheenjohtaja
Suomen ympäristökeskus