Metsien tuottamaa arvonlisää on mahdollista nostaa merkittävästi ilman lisähakkuita
Suomen metsien tuottamaa arvonlisää on mahdollista nostaa merkittävästi jatkojalostamalla ligniiniä, sellukuituja ja mekaanisia puutuotteita sekä hyödyntämällä sivuvirtoja. Arvonlisän nostaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman merkittäviä investointeja sekä pitkäjänteistä panostusta tutkimus- ja kehitystyöhön.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli selvitti, miten metsien tuottamaa arvonlisää voidaan nostaa hakkuumääriä lisäämättä ja millaisia rakenteellisia muutoksia tämä vaatii.
Selvityksessä arvioitiin uusien tuotteiden arvonlisäpotentiaalia niiden arvioidun yksikköhinnan ja potentiaalisen tuotantovolyymin näkökulmasta.
Vuonna 2035 Suomen metsistä voitaisiin selvityksen mukaan saavuttaa jopa 15,6 miljardin euron arvonlisä, mikä tarkoittaa 80 % kasvua verrattuna vuoden 2019 tasoon.
”Metsien tuottaman arvonlisän kasvattaminen on mahdollista, vaikka hakkuumääriä ei lisättäisi. Tämä edellyttää, että tuotamme nykyistä enemmän erilaisia ja pidemmälle jalostettuja tuotteita puusta. Arvonlisän kasvattamiseen tarvitaan useita ratkaisuja”, selvitystyötä koordinoinut professori Monika Österberg sanoo.
Laajempaa tuoteportfoliota ja arvoketjujen pidentämistä tarvitaan
Suomen biotalousstrategian tavoite on metsäbiotalouden arvonlisän kaksinkertaistaminen vuoteen 2035 mennessä tinkimättä kansallisista ilmasto- ja monimuotoisuustavoitteista. Metsätiedepaneelin selvityksen mukaan tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii metsäteollisuuden nykyisen tuoteportfolion laajentamista ja arvoketjujen pidentämistä Suomessa.
Arvoketjujen pidentäminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että markkinasellua jatkojalostettaisiin Suomessa pidemmälle arvokkaammiksi materiaaleiksi ja tuotteiksi, kuten nanoselluksi ja tekstiilikuiduksi. Korkeamman arvon nanosellusta voitaisiin valmistaa öljypohjaisia pakkauksia korvaavia pakkausmateriaaleja, vedensuodatuskalvoja ja jopa lääketieteen sovelluksiin tarvittavia materiaaleja.
Toinen esimerkki on sahatavaran jatkojalostus Suomessa ristiliimatuksi massiivipuuksi (CLT) ja viilupuuksi. Näitä voitaisiin käyttää betonin sijasta kerrostalojen rungoissa.
Arvonlisää voidaan kasvattaa myös hyödyntämällä entistä tehokkaammin metsätalouden sivuvirtoja, kuten sellun tuotannon yhteydessä syntyvää ligniiniä. Suomessa syntyy noin 4 miljoonaa tonnia hyödyntämiskelpoista ligniiniä, joka käytetään pääasiassa höyryn ja energian tuotantoon. Osa tästä voitaisiin jalostaa käytettäväksi esimerkiksi liimoissa, hartseissa tai akkujen ja paristojen komponentteina. Selvityksen mukaan ligniinin jatkojalostus voisi johtaa jopa 1,5 miljardin euron arvonlisään.
”Uusien tuotteiden ja innovaatioiden taloudelliseen potentiaaliin vaikuttaa paitsi tuotteen tuottama arvonlisä myös se, kuinka paljon sitä on mahdollista tuottaa ja minkä kokoinen markkina sille on. Esimerkiksi lääkesovelluksissa piilee teoriassa iso potentiaali, mutta markkina on pieni ja kaupallistamiseen on vielä matkaa”, Österberg sanoo.
Suomen oltava houkutteleva kohde investoinneille
Arvonlisän kasvattaminen edellyttää, että teollisuuspolitiikkaa ohjaa kohti biopohjaista tuotantoa. Suomen tulee houkutella jatkojalostukseen investoivia kotimaisia ja kansainvälisiä yrityksiä.
“Suomeen tarvitaan merkittäviä investointeja, osaavaa työvoimaa ja innovaatiot mahdollistavaa perus- ja soveltavaa tutkimusta. Ilman niitä jalostusasteen nostaminen ei onnistu”, Österberg sanoo.
Materiaali-innovaatiot vaativat merkittäviä investointeja tuotannon skaalaukseen jo yritystoiminnan alkuvaiheessa. Österbergin mukaan metsäteollisuus on panostanut kiitettävästi uusiin innovaatioihin, mutta niiden kaupallistaminen sakkaa. Tarvitaan uusia rahoitusmuotoja, jotka pitävät investoinnit elossa vaikean alkuvaiheen yli.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin politiikkasuositukset:
Biopohjainen teollisuus voi kirittää Euroopan unionin taloudellista kehitystä. EU-politiikan tulee ohjata tutkimusta ja investointeja kohti korkean arvonlisän biopohjaista teollisuutta. Esimerkiksi epävarmuus EU:n omien metsien hyödyntämisen edellytyksistä rapauttaa investointi-ilmapiiriä. Keskeinen epävarmuutta lisäävä tekijä on voimakkaasti kasvanut metsiä koskeva EU-regulaatio: metsiin kohdistuu yli 70 politiikkatoimea.
Suomesta pitää tehdä houkuttelevampi ympäristö yrittäjille ja kansainvälisille osaajille. On tärkeää, että yliopistoissa kouluttamamme maisterit, diplomi-insinöörit ja tohtorit työllistyvät Suomeen ja integroituvat osaksi suomalaista yhteiskuntaa.
Biopohjaisten materiaali-innovaatioiden tueksi tarvitaan rahoitusta soveltavaan monitieteiseen kehitystyöhön, jonka avulla voidaan varmistaa muun muassa uusien materiaalien valmistuksen teknistaloudellinen potentiaali, kestävyys ja toiminta eri sovelluksissa.
Puusta tulee valmistaa pitkäikäisiä ja kierrätettäviä tuotteita, jotka sitovat hiiltä. Puupohjaisilla ratkaisuilla voidaan korvata erityisesti rakentamisessa tuotteita, joilla on puutuotteita suurempi hiilijalanjälki. Puu ja puupohjaiset ratkaisut tulee tuoda osaksi koulutusta, teollisen rakentamisen järjestelmiä, ja niitä ohjaavaa politiikkaa.
Metsä ei ole vain biotalouden materiaalipankki. Päätöksentekijöiden pitää yhteensovittaa metsien käyttöön liittyviä, joskus ristikkäisiä tavoitteita, kuten ilmasto-, monimuotoisuus- ja virkistyskäyttötavoitteita.
Tämän ja muiden Metsäbiotalouden tiedepaneelin hankkeiden tuloksista kuulet lisää ”Arvokysymyksiä ja arvonlisää metsistä” -webinaarissa ma 22.4. klo 13.
Tutustu raporttiin:
Metsäbiotalouden tiedepaneelin raportti 1/2024
Kuvaa saa vapaasti hyödyntää Metsäbiotalouden tiedepaneeliin viitaten.
Lisätiedot:
Antti Asikainen
Tutkimusylijohtaja, paneelin puheenjohtaja
Luonnonvarakeskus