Tulevaisuuden kestävä metsäbiotalous luodaan nyt
Kestävän metsäbiotalouden tulevaisuuskuvassa on tilaa metsien taloudelliselle hyödyntämiselle ja virkistyskäytölle, luonnon monimuotoisuudelle, hiilensidonnalle ja metsäsuhteiden moninaisuudelle.
Suomi on sitoutunut moniin kansainvälisiin ja kansallisiin tavoitteisiin, joiden strategisessa keskiössä ovat metsät. Metsien käyttö ja suojelu ovat olennaisessa roolissa useiden ilmasto- ja biodiversiteettitavoitteiden saavuttamisessa. Näiden moniulotteisten ja monimittakaavaisten tavoitteiden samanaikainen saavuttaminen ei ole yksinkertaista. Tavoitteissa onnistuminen edellyttää positiivista tulevaisuuskuvaa, jota tavoitellaan aktiivisesti, kunnianhimoisesti ja tutkitulla tiedolla arvioiden.
Tulevaisuuskuva on tulevaisuuden tutkimuksessa hyödynnettävä apuväline. Tulevaisuuskuva(siirryt toiseen palveluun) on ”tulevaisuuden tilaa koskeva näkemys, mielen rakennelma, joka rakentuu nykyhetkeä ja mennyttä koskevasta ymmärryksestä, tiedoista ja tulkinnoista, havainnoista, uskomuksista, odotuksista, arvoista ja toiveista sekä peloista.” Tulevaisuuskuva voi olla ydinvisio, strateginen päämäärä tai vaikkapa optimistinen unelma.
Kestävän metsäbiotalouden tulevaisuuskuvassa on tilaa metsien taloudelliselle hyödyntämiselle ja virkistyskäytölle, luonnon monimuotoisuudelle, hiilensidonnalle ja metsäsuhteiden moninaisuudelle.
Metsäbiotalouden kestävän tulevaisuuden tavoitteleminen ei luonnollisestikaan ole uusi idea. Sitä on visioitu ja jalkautettu(siirryt toiseen palveluun) Kansallisessa metsästrategiassa ja useissa eri hallinnonaloja yhteen tuovissa toimeenpano-ohjelmissa kattavasti viime vuosikymmenillä.
Ristiriidat eivät yllätä, ne kuuluvat tulevaisuudesta käytävään keskusteluun niin politiikassa kuin tieteessäkin. Ne ilmentävät tarvetta ymmärtää, tulkita ja hallita eri näkökulmia ja niihin liittyviä arvoja ja epävarmuuksia.
Eri tavoitteiden yhteensovittaminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi, mitä viime aikoina mediassakin kärjistynyt mielipiteidenvaihto havainnollistaa. Ristiriidat eivät yllätä, ne kuuluvat tulevaisuudesta käytävään keskusteluun niin politiikassa kuin tieteessäkin. Ne ilmentävät tarvetta ymmärtää, tulkita ja hallita eri näkökulmia ja niihin liittyviä arvoja ja epävarmuuksia.
Kestävä metsäbiotalous edellyttää tuoteportfolion uudistamista
Vuonna 2022(siirryt toiseen palveluun) Suomen metsistä hakattiin noin 75 miljoonaa kuutiometriä. Siitä 34 miljoonaa kuutiometriä oli kuitupuuta (sellua) ja 30 miljoonaa kuutiometriä tukkipuuta (etenkin kuusi- mutta myös mäntytukkia). Energiapuuta tuotettiin 11 miljoonaa kuutiometriä.
Mitä metsäteollisuus tuottaa tästä puusta? Hieman yksinkertaistaen voidaan sanoa, että päätuote on energia, kun yli puolet puun kuiva-aineesta päätyy energian tuotantoon(siirryt toiseen palveluun) joko mustalipeänä tai kiinteänä puupolttoaineena. Perinteisistä tuotteista eniten tuotetaan sellua ja sellusta esimerkiksi pehmopaperia, kuten vessa- ja talouspaperia.
Nykyisten tuotantomäärien edellytys on, että puuta on tarjolla runsaasti ja hintataso on kilpailukykyinen. Tämä edellyttää laajamittaisia ja intensiivisiä hakkuita. Useat maanomistajat ja metsäteollisuus pyrkivät minimoimaan aiheutettuja ympäristövaikutuksia yksittäisissä hakkuukohteissa, mutta hakkuiden muodostama kokonaisuus tekee kestävän metsätalouden tulevaisuuskuvan saavuttamisesta vaikeaa.
Nykyisessä mittakaavassaan Suomen metsätalous aiheuttaa luontokatoa. Esimerkiksi Suomen luontopaneeli nimeää metsien talouskäytön merkittäväksi luontokadon aiheuttajaksi Suomessa(siirryt toiseen palveluun). Metsien hakkuumäärien kasvu on pienentänyt hiilinieluja, kuten on raportoitu Suomen virallisissa tilastoissa(siirryt toiseen palveluun) sekä Luken(siirryt toiseen palveluun) ja Syken(siirryt toiseen palveluun) raporteissa. Lisäksi erityisesti avohakkuut vähentävät metsien virkistyskäyttömahdollisuuksia(siirryt toiseen palveluun) useiksi vuosiksi.
Nykyiseen tuotantorakenteeseen liittyy ongelma, josta on vasta viime vuosina alettu puhua. Samalla kun tuotantomäärät ovat keskimäärin lisääntyneet, ei bruttoarvo enää 2000-luvulla ole merkittävästi parantunut, johtuen etenkin sellun tuotannon suhteellisesta lisääntymisestä ja laadukkaan paperin tuotannon merkittävästä vähentymisestä. 2000-luvulla metsien arvonlisä suhteutettuna hakkuumääriin onkin heikentynyt. Tämä kehityskulku vaikeuttaa kestävän tulevaisuuskuvan saavuttamista.
Vapaaehtoisuuteen perustuvat järjestelmät ovat saaneet viime vuosina paljon hyvää aikaan, mutta ne eivät ole osoittautuneet riittäviksi. Niillä ei ole pystytty varmistamaan, että kestävän metsäbiotalouden tulevaisuuskuvaan keskeisesti kuuluvat erilaiset metsän hyödyntämistavat saavutetaan samanaikaisesti.
Juuri arvonlisän nostaminen voisi kuitenkin olla ratkaisu kestävän metsäbiotalouden tulevaisuuskuvan saavuttamiseen. Mikäli metsäresursseista saataisiin parempaa arvonlisää, hakkuumääriä voitaisiin jopa laskea.
Syy ristiriitaan on mittakaavoissa ja polkuriippuvuuksissa. Paperimarkkinoilla tapahtuneiden muutosten, selluntuotannon yleistymisen ja laajamittaisten hakkuiden yhteisvaikutus ruokkii metsätalouden matalaa arvonlisää. Juuri arvonlisän nostaminen voisi kuitenkin olla ratkaisu kestävän metsäbiotalouden tulevaisuuskuvan saavuttamiseen. Mikäli metsäresursseista saataisiin parempaa arvonlisää, hakkuumääriä voitaisiin jopa laskea. Miten selluntuotannosta päästäisiin kohti monipuolisempaa tuotantorakennetta ja korkeamman jalostusarvon tuoteportfoliota?
Innovaatioilla kohti korkeampaa arvonlisää
Metsäteollisuudella on pitkä historia Suomessa. Metsään liittyvä teknologia ja tekninen osaaminen ovat huippua Suomessa. Sellu- ja paperitekniikan prosesseja on hiottu vuosikymmeniä ja toiminta on energiatehokasta. Koska investoinnit sellutehtaisiin ovat olleet suuria ja taloudellisesti kannattavia, tuotantoa jatketaan investoinnin koko elinkaari.
Suomen metsäklusteri tarvitsee aktiivista innovaatiotoimintaa, jotta saadaan aikaan siirtymä massatuotannosta kohti korkeamman arvonlisän tuotteita. Metsäteollisuus on itse nostanut esille, että puun rakenneosia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa muillakin toimialoilla, kuten tekstiiliteollisuudessa ja lääketeollisuudessa. Kyse on siitä, että tuotetaan pienempiä eriä suhteessa paljon kalliimpaa tuotetta kuin nykyisin.
Innovaatioiden lisäksi tarvitaan tukea, ohjausta ja sääntelyä
Tulevaisuuspolkujen muodostumista on aktiivisesti tuettava. Innovaatiolle ja niiden valtavirtaistumiselle on luotava aktiivisesti edellytyksiä. Tutkimuksella ja tuotekehityksellä on tässä keskeinen sija. Parlamentaarisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan työryhmän esittämä(siirryt toiseen palveluun) T&K-rahoituksen kehittäminen ja koko T&K-toiminnan johtamisen vahvistaminen on askel oikeaan suuntaan. Lisäksi tarvitaan tarkempaa analyysiä esimerkiksi siitä, miten yritystuilla voidaan ohjata yritysten toimintaa kohti korkeamman lisäarvon tuotteita.
Tarvitaan myös sääntelyä esimerkiksi metsäluonnon monimuotoisuuden ja hiilinielujen turvaamiseksi. Velvoittava lainsäädäntö nostaisi vaatimustasoa luonnon ja ilmaston kannalta kunnianhimoisemmalle tasolle. Lainsäädäntö luo vakautta ja ennustettavuutta myös alan toimijoille. Se kannustaa ja rohkaisee tekemään järjestelmää tukevia ja uudistavia innovaatiota. Näin se tukee myös metsäalan yritysten kehittymistä alansa todellisiksi vastuullisuuden edelläkävijöiksi.
Myös maankäytön keinot on syytä ottaa mukaan osaksi kestävän metsäbiotalouden keinovalikoimaa. Maankäytön suunnittelun avulla metsiin ja niiden käyttöön liittyvät moninaiset tavoitteet on mahdollista nivoa osaksi tulevaisuuskuvaa. Kestävä metsien käyttö ja metsäbiotalous on helpompaa, kun huomioidaan metsien paikalliset ja alueelliset ominaisuudet ja erityispiirteet ja mukautetaan toimintoja niiden perusteella. Maankäytön suunnittelu on tähän oiva työkalu. Se auttaa muodostamaan toimivia, laadukkaita maankäytännöllisiä kokonaisuuksia, jotka kytkeytyvät toisiinsa tarkoituksenmukaisesti.
Riikka Paloniemi
Yksikönjohtaja, paneelin varapuheenjohtajaSuomen ympäristökeskus
