Pienvedet tarvitsevat puolustajia päätöksenteossa
Nimestään huolimatta pienvesillä on suuri vaikutus ympäröivän luonnon monimuotoisuuteen. Niitä ei kuitenkaan huomioida tarpeeksi metsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Tähän tarvitaan muutos, sillä monimuotoiset pienvedet ovat koko metsäekosysteemin etu.
Kun suomalainen ajattelee metsämaisemaa, nousee monien mieleen metsässä soliseva puro. Silti pienvedet, eli purot, lähteet ja norot, on unohdettu luonnonsuojelu- ja metsälaissa lähes kokonaan. Kumpikaan laki ei huomioi riittävästi pienvesien keskeistä asemaa luonnon monimuotoisuuden tukemisessa. EU:n vesipuitedirektiivi puolestaan painottuu suurempiin vesistöihin ja jättää sekin pienvedet vähäiselle huomiolle. Lainsäädännön puutteellista suojaa voitaisiin täydentää metsäsertifikaateilla, mutta niissäkin purojen rannalle jätettävät suojavyöhykkeet ovat edelleen liian kapeita.
Valuma-alueiden maankäyttö näkyy pienvesissä
Vesistöt ovat valuma-alueen matalimpia kohtia, joten kaikki ihmistoiminta valuma-alueella vaikuttaa vesistöjen tilaan. Tällä hetkellä pienvesiä uhkaavat erityisesti 1960–1980-luvuilla tehdyt mittavat soiden ojitukset, joista edelleen valuu puroihin ravinteita, sedimenttejä ja orgaanista ainesta. Ojitusten seurauksena syntyneiden suometsien kiihtyvät hakkuut ja niiden yhteydessä tehtävät kunnostusojitukset muodostavat erityisen suuren riskin pienvesien kannalta. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että hakkuiden ja ojitusten yhteisvaikutus pienvesiin on jopa suurempi kuin niiden erillisten vaikutusten summa.
Kuluneen kesän aikana vesien tummuminen on saanut runsaasti julkista huomiota. Valuma-alueelta tuleva humus ja rauta heikentävät vesien laatua ja muuttavat eliöyhteisöjä ja ekosysteemien toimintoja. Tummumista on pidetty erityisesti jokien ja järvien ongelmana, mutta se koskettaa myös pienvesiä, joissa tummumisen vaikutukset näkyvät usein ensimmäisenä. Lopulta pienvesien tila heijastuu myös valuma-alueen alempiin osiin, aina suuriin jokiin, järviin ja jopa Itämereen saakka.
Ennallistaminen tukee koko metsän hyvinvointia
Pienvesien ja metsien välinen vuorovaikutussuhde on kaksisuuntainen. Merkittävä osa Suomen uhanalaisista luontotyypeistä ja lajeista on metsissä, mutta pinta-alaan suhteutettuna pienvedet ovat eräs kaikkein uhanalaisimmista luontotyypeistä. Lisäksi monet metsien kasvit ja eläimet hyötyvät merkittävästi pienvesien tarjoamasta maa- ja vesiekosysteemien välisestä rajapinnasta. Puhtaat pienvedet tukevat siis kaikkien rantametsän lajien hyvinvointia.
Pienvesien tilan heikkenemistä voidaan hillitä valuma-alueen ennallistamisella, jonka merkitys luonnonhoidossa kasvaakin jatkuvasti. Aiemmat kokemukset jokiuomien kunnostamisesta todistavat, että positiivisia tuloksia syntyy, jos tahtoa vesien tilan parantamiseksi löytyy. Valuma-alueen ennallistaminen on toki huomattavasti vaativampi toimenpide kuin yksittäisen joen tai jokijakson uomarakenteen parantaminen, mutta valuma-alueen entisöintitoimet ovat onnistuessaan vaikutuksiltaan myös paljon kauaskantoisempia.
Tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että pienvesien tila Suomessa on merkittävästi heikentynyt, ja metsiin liittyvässä päätöksenteossa tulisikin nykyistä selvästi paremmin huomioida olemassa oleva tieto pienvesien merkityksestä ja nykytilasta.
