Komissio ja Suomi päivittivät tiekarttojaan matkalla ilmastoneutraaliuteen vuonna 2050
Mitä EU:n päivitetyt ilmastotavoitteet merkitsevät Suomelle? Komissio ehdottaa ilmastoneutraaliuden välitavoitetta eli 90 prosentin päästövähennyksestä vuoteen 2040 mennessä. Tavoite painottaa energiaturvallisuutta ja talouskasvua, mutta jättää maankäyttösektorin sivuraiteelle.
EU-komissio julkisti heinäkuussa päivityksen toimenpiteistä, joilla EU pyrkii kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa ilmastolain muutosta, jossa EU:n ilmastotavoitteeksi vuodelle 2040 asetetaan 90 prosentin vähennys vuoden 1990 kasvihuonepäästöjen tasosta. Välitavoitteen asettamisella pyritään luomaan vakaa politiikkapohja ilmastotoimille, minkä toivotaan antavan varmuutta sijoituksille ja innovaatioille matkalla tavoitteeseen. Lisäksi komissio nosti tällä kertaa Euroopan energiaturvallisuuden ja talouskasvun vauhdittamisen myös ilmastopolitiikan keskiöön.
Ohjelmassa korostetaan teknologianeutraaliutta, maakohtaisten erityispiirteiden tunnistamista sekä nykyistä suurempia joustoja politiikkasektoreiden välillä. Hyvä uutinen on, että pysyvät päästövähennykset esimerkiksi biogeenisen hiilen talteenoton (BioCCS) osalta voitaisiin kytkeä EU:n päästökauppaan.
Onko EU:n tarjoamasta eri sektoreiden välisestä joustojen lisäämisestä mitään hyötyä Suomelle, jää nähtäväksi. Esimerkiksi politiikkasektoreiden väliset suuremmat joustot ovat vielä määrittämättä. On ennakoitavissa, että päästökauppa-, taakanjako- ja LULUCF-sektoreiden välisistä suuremmista joustoista hyötyvät erityisesti ne maat, joilla on mistä joustaa. Tämä tarkoittaa käytännössä itäisen Euroopan kivihiilimaita, joilla päästökauppasektorin tavoite asetettiin alun perin hyvin alas. Perusteena oli tuolloin se, että pidettiin tärkeänä ylläpitää kyseisten maiden talouskasvua halvalla energialla. Koska tavoite perustui osin bruttokansantuotteeseen asukasta kohti, se oli korkein Pohjois- ja Keski-Euroopan maille. Suomellakin meni silloin taloudellisesti hyvin ja tavoitteet asetettiin sen vuoksi monia muita maita korkeammalle.
Metsänielut muuttuivat ratkaisusta ongelmaksi
Juuri lausuntokierroksella olleen Suomen kansallisen Energia- ja ilmastostrategian keinoja on kiirehditty moittimaan riittämättömiksi. Suomen metsänielut (ja niiden katoaminen) ovat muodostuneet meidän ilmastopolitiikkamme suurimmaksi ongelmaksi, vaikka niitä pidettiin vajaa vuosikymmen sitten tärkeimpänä ilmastoratkaisuna. EU-tasollakin nieluromahdus on ollut melkoinen: vuosituhannen vaihteen jälkeen maankäyttösektorin nieluista on kadonnut kolmannes pääosin metsänielujen supistumisen vuoksi.
Kotikutoinen ongelmamme liittyy sekä todelliseen nielujen pienenemiseen että laskentatavan muutoksiin. Nielua kasvattavat laskentatavan muutokset veisivät meitä kyllä lähemmäs kansallista vuodelle 2035 asetettua kansallista hiilineutraaliustavoitetta, mutta eivät muuttaisi Suomen tilannetta suhteessa EU:n vertailutasoihin perustuvaan nielutavoitteeseen.
EU onkin siirtynyt suhteelliseen nielutavoitteiden asettamiseen nieluarvioiden suurien heilahtelujen ja nielujen epävarmuustekijöiden vuoksi. Tähän suuntaan on tapahtumassa kehitystä kotimaassakin, ja se näkyy nyt lausunnoilla olevan Energia- ja ilmastostrategian tavoiteasetannassa. Kun lähtötasoa ei tiedetä tarkasti, todetaan, että maankäyttösektorin toimilla tähdätään 3 miljoonan tonnin CO2 -nielulisään vuoteen 2035 mennessä.
Maankäyttösektori sivuutetaan ilmastotoimissa
Komissio sen sijaan ei ota kantaa oikeastaan millään tavalla nielujen romahdukseen 2040 välitavoitteita asettaessaan. Nielujen romahdus toki tunnistetaan, ja edelleen ovat voimassa metsitystavoitteet ja monet muutkin nielujen vahvistamiseksi tarkoitetut toimet.
Kuvan lähde: EEA 2025(siirryt toiseen palveluun)
EU:n tasolla tällainen olankohautus on kuitenkin helppo ymmärtää: Sekä EU:n päästökauppa- että taakanjakosektorilla kehitys on ollut tavoitteiden mukaista tai jopa nopeampaa. Ilmastotavoitteista valtaosa aiotaan jatkossakin toteuttaa toimilla, jotka kohdistuvat näihin sektoreihin. Siksi hankalasti ohjattava ja hitaasti reagoiva maankäyttösektori on jämähtämässä EU:n ilmastopolitiikassa sivuraiteelle, vaikka meille ja muillekin metsäisille maille sillä on merkitystä.
Metsäbiotalouden tiedepaneeli julkaisee 17.9. analyysin EU:n metsiin kohdistuvista sääntelystä. Siinä energia- ja ilmastopolitiikan vaikutusten arviointi on keskeisessä roolissa. Järjestämme 17.9. julkistuswebinaarin, josta lisätietoa löytyy täältä.
