Kohti kokonaisvaltaista keskustelua vanhoista metsistä

Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisivat itsenäisyyspäivän aattona Luonnontilaiset metsät ja vanhat metsät Suomessa – EU:n komission ohjeet ja kansallinen tarkastelu -raportin käsikirjoituksen (syke.fi). Kokonaisuutta on jo kommentoitu useasta eri näkökulmasta blogeissa ja X-ketjuissa. Keskustelussa on oltu hyvällä tavalla eri mieltä ja käytetty arvokkaita, moninäkökulmaisia puheenvuoroja. Mikä parasta, keskustelu on osoittanut sen, että olemme tärkeän asian äärellä.

Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa vanhojen metsien määrittelystä on sanottu jo paljon. Käytyä keskustelua leimaa huoli. Yhtäältä ollaan huolissaan siitä, että raportin kiteyttämä tarkastelukehikko luonnontilaisten vanhojen metsien lahopuun määrästä ja iästä jättää suojelun ulkopuolelle merkittävän paljon arvokkaita (ei-luonnontilaisia) vanhoja metsiä. Toisaalta ollaan huolissaan siitä, että tarkastelukehikkoa tulkitaan siten, että vanhan metsän määritelmä jättäisi ison määrän puuntuotannollisista metsistä talouskäytön ulkopuolelle. Vanhan metsän määritelmästä ei kuitenkaan käytännössä voi tulla niin lavea, että uudistuskypsiä metsiä tulisi jäämään laajasti talouskäytön ulkopuolelle, sillä komission ohjeessa todetaan selvästi, että jos metsä on talouskäytössä edes alhaisella intensiteetillä, ei sitä tule pitää vanhana metsänä.

Itse haluaisin varmistaa, että vanhoista metsistä ja niiden suojelusta keskustellaan riittävän kokonaisvaltaisesti, ja että politiikan määrittelyssä näkyy keskeisesti metsäluonnon monimuotoisuuden tila ja toivottava tulevaisuus. Samalla toivon, että julkisessa keskustelussa esiin nousevat myös ne hyödyt, joita vanhojen metsien turvaamisesta on paitsi vanhojen metsien eliöstölle myös meille ihmisille esimerkiksi luontaisten elinkeinojen ja luontomatkailun vahvistumisen ja kestävän biotalouden yhteiskuntavastuun paremman toteutumisen kautta.

Vanhoja metsiä on paitsi valtion myös yksityisten omistamilla mailla. On tärkeää, että yksityismaanomistajille ja yhteismetsille tarjotaan suojelukorvaus korkean suojeluarvon mukaisista metsistä. Esimerkiksi Metso-ohjelman yhteydessä maanomistajat ovat olleet tyytyväisiä sekä suojelusta saamaansa korvaukseen että neuvotteluprosesseihin, joissa suojelusta on sovittu. Uskon, että näistä kokemuksista ja niiden rakentamasta luottamuksesta on hyötyä, kun vanhojen metsien tarkastelukehikkoa tulkitaan osana poliittista päätöksentekoprosessia. Tutkittu tieto voi tukea myös tätä prosessia keskeisesti.

Vanhojen metsien suojelu on osa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kokonaisuutta

Keskustelu vanhoista metsistä on keskeinen osa luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta käytävää keskustelua. Viime vuosina monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteita ja keinoja on työstetty, tulkittu ja täsmennetty osana luonnon monimuotoisuuden turvaamisen strategioiden valmistelua sekä Euroopassa että Suomessa.

Strategioiden tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Ne pyrkivät kokonaisvaltaiseen, eri mittakaavatasoja yhdistävään siirtymään, joka auttaisi pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen sekä saisi eliölajiston ja elinympäristöt elpymään. Eri sidosryhmiä on kuultu strategioiden valmistelussa laajasti.

Vanhojen metsien suojelu on perustellusti valittu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi Euroopan laajuisessa luonnon monimuotoisuusstrategiassa. Komissio on linjannut tavoitteen ja määritellyt ohjeistuksessaan vanhojen metsien käsitteen. Määritelmä ei ole kuitenkaan yksiselitteinen, mikä jättää jäsenvaltioille merkittävää määrittelyvaltaa – ja vastuuta. Kansallinen tarkastelu on osa tätä määrittelyprosessia, ja sen ympärillä käyty yhteiskunnallinen keskustelu ilmentää määrittelyn tärkeyttä.

Euroopan komission taustadokumenttia, kuten komission ohjeiden kansallista tarkasteluakin, tulee lukea “kokonaisuutena”, ei yksityiskohtia korostaen. Ilmiön selkeyttäminen tutkitulla tiedolla tukee osaltaan tätä kokonaisuutta korostavaa lukutapaa.

Luonnontilaisessa metsässä näkyvät luontaiset prosessit

Komission ohjeissa esitetään EU:n tason määritelmät ’luonnontilaiselle metsälle’ (primary forest) ja ’vanhalle metsälle’ (old-growth forest).

Luonnontilaisessa metsässä ei näy ihmisen kädenjälki. Ihmistoimintaa ei käytännössä ole ollut, tai siitä on niin kauan aikaa, että metsän luonnollinen lajikoostumus, puustorakenteet ja luontaiset prosessit ovat palautuneet. Metsän eri-ikäisrakenne on tyypillistä luonnontilaisille metsille. Niissä voi esiintyä vanhaa metsää. Toisaalta niihin voi kuulua myös luontaisesti kehittyneitä nuorempia metsiä, joita voi muodostua esimerkiksi metsäpalon jälkeen.

Vanhat metsät ovat nimensä mukaisesti iältään vanhoja. Biodiversiteettistrategian tarkoittamilta vanhoilta metsiltä edellytetään monia vanhoille luonnontilaiselle metsille ominaisia rakennepiirteitä, lajistoa ja luontaisia prosesseja. Toisaalta niissä voi näkyä joitain ihmistoiminnan jälkiä, mutta ne eivät ole puuntuotannollista talousmetsää.

Vanhan metsän käsitteen määrittely ei ole vain käsitteellinen ongelma, vaan määritelmä vaikuttaa keskeisesti suojeltavien vanhojen metsien pinta-alaan. Pinta-alat ovat kiinnostavia, sillä ne vaikuttavat keskeisesti luonnonsuojelun vaikuttavuuteen. Metsäbiotalouden tulevaisuuden näkymiin vanhojen metsien suojelu ei tulle merkittävästi vaikuttamaan. Pinta-alat jäävät todennäköisesti puunhankinnan näkökulmasta pieniksi suhteutettuna esimerkiksi olemassa oleviin suojeluohjelmiin.

Metsien määrittelyssä on kyse jatkumoista

Vaikka keskustelu vanhoista metsistä on luonnonsuojelullisessa mielessä tärkeä, puhutaan vanhojen metsien kohdalla suhteellisen pienistä pinta-aloista. Luonnontilaisia metsiä on Suomessa enää hyvin vähän, lähinnä luonnonsuojelualueilla Lapissa. Biodiversiteettistrategian tarkoittamia laajemman määritelmän mukaisia vanhoja metsiä on etenkin Pohjois-Suomessa, mutta myös Etelä-Suomessa. Vanhoja metsiä löytyy myös nykyisten suojelualueiden ulkopuolelta.

Suomen aiemmissa kansallisissa raportoinneissa on luonnontilaisia vanhoja metsiä tunnistettu suojelualueilta 203 000 hehtaaria ja suojelualueiden ulkopuolella 23 500 ha (josta metsämaan osuus 17 500 ha)¹. Tarkasteluun on luettu metsät, jotka sijaitsevat suojelualueella, joissa ei ole selviä merkkejä ihmistoiminnasta ja jotka ovat iältään Etelä-Suomessa vähintään 160 vuotta ja Pohjois-Suomessa vähintään 200 vuotta. Syken ja Luken raportin mukaan valtion metsien inventointiin perustuvassa tarkastelussa (VMI-tarkasteluissa) vanhoja luonnontilaisen kaltaisia metsiä arvioidaan enimmillään olevan noin 100 000 hehtaaria suojelualueiden ulkopuolella. Suomen metsien kokonaismäärä(siirryt toiseen palveluun) on eri suuruusluokassa: puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on 20 300 000 hehtaaria ja kitumaata 2 500 000 hehtaaria.

Ymmärrys vanhoista metsistä tarkentuu maastokartoituksin, jotka ovat osaltaan jo vahvistaneet tietopohjaa vanhojen metsien määrästä ja laadusta eri puolilla Suomea. Esimerkiksi Sápmi-työryhmä(siirryt toiseen palveluun) on kartoittanut arvokkaita metsiä Ylä-Lapista ja Luonnonmetsätyöryhmä(siirryt toiseen palveluun) saamelaisalueen eteläpuolisilta valtionmailta.

Vanhojen metsien suojelun positiiviset vaikutukset korostuvat Ylä-Lapin vähätuottoisissa, hitaasti kasvavissa metsissä. Näiden vanhojen metsien suojelu on olennaista saamelaisten elinkeinon ja kulttuurin turvaamiselle. Sápmi-työryhmän esityksessä lukee, että alueen neljä paliskuntaa toivoo luonnonmetsilleen tiukkaa suojelua. On selvää, että vanhojen metsien suojelu Ylä-Lapissa edellyttää saamelaisten ennakkosuostumusta.

Kuva 1 havainnollistaa, mistä puhutaan, kun puhutaan yhtäältä vanhoista metsistä ja luonnontilaisista vanhoista metsistä niiden osana sekä toisaalta puuntuotannollisista talousmetsistä, jotka eivät ole biodiversiteettistrategian tarkastelun piirissä. Tutkitun tiedon pohjalta voidaan tunnistaa raja-arvoja eri ilmiöille, vaikka luokittelussa on luonnollisesti kyse jatkumoista. Seuraava lainaus raportista kiteyttää tätä hyvin:

”Todellisuudessa yksittäisten metsiköiden ikä ja luonnontilaisuus voivat vaihdella liukuvasti siten, että on olemassa katkeamaton sarja metsiköitä nuorista ja voimakkaasti käsitellyistä metsistä yhä vanhempiin ja vähemmän käsiteltyihin ja lopulta luonnontilaisiin vanhoihin metsiin. Tästä syystä myös puuntuotannon vanhat talousmetsät ja biodiversiteettistrategian tarkoittamat riittävän luonnontilaisen kaltaiset vanhat metsät menevät väistämättä jollain alueella päällekkäin. Kysymys on siitä, että etsitään mahdollisimman objektiivisia, tieteeseen perustuvia ja todennettavissa olevia kynnysarvoja vanhojen talousmetsien ja biodiversiteettistrategian tarkoittamien vanhojen metsien välillä. Viime kädessä kysymys on kuitenkin poliittisesta päätöksestä.”

1. Global Forest Resources Assessment 2020. Report. Finland. FAO, Rome, 2020. 58 s., Kärkkäinen, L. & Koljonen, S. (toim.) 2023. Arvio EU:n biodiversiteettistrategian 2030 vaikutuksista Suomessa (2. painos). Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 33/2023. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 359 s.

Riikka Paloniemi

Yksikönjohtaja, paneelin varapuheenjohtaja
Suomen ympäristökeskus

Kaikki kirjoitukset

• Avainsanat: luonnon monimuotoisuus metsäpolitiikka