Viisi näkökulmaa metsäalan yritysten vastuullisuustyön vahvistamiseen
Yritysten vastuullisuustyössä selkeät vastuullisuustavoitteet ja yksityiskohtaiset raportit eivät yksistään enää riitä. Yrityksiltä odotetaan aiempaa tiiviimpää vuoropuhelua yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa, arjen vastuullisia käytäntöjä kaikissa työtehtävissä sekä monitieteisen vastuullisuusosaamisen laaja-alaista hyödyntämistä.
Olen tutkinut vuosia vastuullista liiketoimintaa, vastuullisuusviestintää ja työntekijöiden roolia yritysten vastuullisuustyössä. Raakkujen yliajo Hukkajoella nosti esille yritysten vastuullisuuden heikkouksia, jotka olen tunnistanut myös tutkimuksessani.
Metsäalan yritysten vastuullisuus on tragedian jälkeen ymmärrettävästi ja oikeutetusti suurennuslasin alla. Kokosin viisi käytännönläheistä näkökulmaa, jotka yritysten kannattaa huomioida vastuullisuustyössään.
1. Vastuullisuus ei siirry käytäntöihin tiedottamalla
Alkavatko ihmiset lajitella roskansa, kun kotitalouksiin jaetaan kierrätysohjeet? Me kaikki tiedämme vastauksen.
Yritykset ovat hyviä tiedottamaan työntekijöilleen vastuullisuudesta, mutta tiedottaminen ei riitä. Uudet, vastuulliset toimintatavat ja käytännöt voivat olla yksittäisen työntekijän arjessa iso muutos. Tutut asiat saatetaan tehdä työntekijän näkökulmasta jopa aiempaa hankalammin.
Johdon on perusteltava toimintatapojen muuttaminen ja keskusteltava niistä työntekijöiden kanssa säännöllisesti. Yritykset käyttävät paljon resursseja sisäisiin vastuullisuuskoulutuksiin. Yksittäisillä koulutuksilla on kuitenkin vaikea korvata kuuntelua ja keskustelua työntekijöiden arjessa.
Metsäyritykset hyödyntävät arvoketjussaan alihankintaa. Vastuullisuusohjeiden, -tavoitteiden ja -linjausten viestiminen ja omaksuminen läpi alihankintaketjun on haasteellista, mutta se on tärkeä osa nykypäivän ja tulevaisuuden vastuullista liiketoimintaa. Metsäyritykset ovat historian saatossa vähentäneet merkittävästi omien tehtaidensa ympäristökuormitusta. Nyt pitää varmistaa, että kaikki alihankkijat toimivat samojen vastuullisuusperiaatteiden mukaisesti.
2. Vuoropuhelua yhteiskunnan muiden toimijoiden kanssa tarvitaan lisää
Vastuullisuuteen liittyvä paine voi tulla suomalaisille yrityksille rajojen ulkopuolelta. Aiempina vuosina kotimaista metsäkeskustelua on vilkastuttanut muun muassa saksalaisten asiakkaiden odotukset vastuullisuuteen liittyen.
Yritysten vastuullisuutta kirittävään keskusteluun löytyy kuitenkin osallistujia myös kotimaasta. On tärkeää, että yrityksen edustajat tapaavat myös muita kuin tuttuja, “kivoja” sidosryhmiä. Metsäyhtiöiden kannattaa käydä aitoa dialogia esimerkiksi luonto- ja ympäristöjärjestöjen kanssa. Keskusteluissa pitää pyrkiä löytämään yhteinen kieli ja olla aidosti valmis vastaanottamaan palautetta. Järjestöjen edustamat näkemykset metsistä heijastavat monen suomalaisen metsiin kohdistuvia arvoja ja asenteita, joista yritysten on syytä olla kiinnostunut.
3. Valvonta on saatava kuntoon
Vastuullisuuden toteutumisen haaste on valvonta. Sääntelyllä asetetaan vastuullisuuden minimitaso, mutta sen toteutumisen seuranta on vaikeaa. Hukkajoella rikottiin sääntelystä huolimatta lakia, mikä osoittaa, ettei sääntely yksinään riitä varmistamaan toiminnan vastuullisuutta.
Julkiset resurssit sääntelyn valvomiseen eivät yksinkertaisesti riitä. Yritysten on omalla toiminnallaan varmistettava, että lakeja ja säädöksiä noudatetaan ja toimintakulttuuri tukee vastuullisuutta käytännössä. Kuten Hukkajoen tapaus osoittaa, metsäyritys vastaa valvonnan pettämisestä laajasti koko yhteiskunnalle.
4. Osaamisen pitää olla entistä monipuolisempaa
Vastuullisuustyötä metsäalalla tekevät usein ympäristötekniikan tai ympäristöjohtamisen koulutuksen saaneet asiantuntijat. Metsäalan vastuullisuuteen liittyy kuitenkin tekniikan ja talouden lisäksi monia muita näkökulmia. Vastuullisuusyksiköihin kannattaakin palkata ihmisiä nykyistä monipuolisimmilla taustoilla, jotta yrityksessä on laajempaa ymmärrystä toiminnan vaikutuksista yhteiskunnassa.
Myös yritysten sisäistä osaamista, kuten ympäristö- ja luontovaikutuksia monipuolisesti ymmärtävien biologien osaamista, kannattaa hyödyntää nykyistä vahvemmin vastuullisuustyössä. Metsäyritysten biologit ovat selkeä vahvuus luontovaikutusten arvioinnissa verrattuna muihin toimialoihin.
Vastuullisuustyö ei koskaan saa olla yhden yksikön tehtävä. On ongelmallista, jos yrityksessä koetaan, että vain tietyt asiantuntijat tai yksiköt vastaavat vastuullisuudesta. Yrityksen suurimmat sosiaaliset tai ympäristövaikutukset syntyvät usein tuotannossa tai raaka-aineiden hankinnassa.
5. Vastuullisuus voi olla heikkoa tai vahvaa
Tutkimuksessa ja vastuullisuuskeskustelussa on noussut yhä vahvemmin esille heikon ja vahvan kestävyyden käsitteet(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun). Puhutaan myös uudistavasta liiketoiminnasta(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Puheiden tasolla luontoa pidetään yrityksissä tärkeänä, mutta käytännössä luonto nähdään usein vain raaka-aineen lähteenä. Toimintaa ohjaavat päätökset tehdään talouden perusteella. Tämä on heikkoa kestävyyttä.
Vahvan kestävyyden ajatuksessa luonto on ykkönen ja yritysten pitäisi miettiä, miten niiden toiminta tukee luontoa. Yritys toimii osana luontoa, planeetan rajoissa.
Metsäalalla uudistava liiketoiminta voisi tarkoittaa käytännössä sitä, että jalostetaan puu selluloosaa ja sahatavaraa pidemmälle. Liiketoiminta perustuisi kalliimpiin tuotteisiin, joihin puuraaka-ainetta tarvittaisiin vähemmän, mutta saataisiin silti merkittävää taloudellista arvonlisää. Metsäbiotalouden tiedepaneelin selvityksessä tarkasteltiin, millaisia nämä korkeamman arvonlisän tuotteet voisivat olla. Tutkimusta aiheesta tarvitaan edelleen lisää, mutta myös tutkijoiden ja yritysten välistä monipuolista yhteistyötä vastuullisuuden vahvistamiseksi.
