Uusi rakennuslaki hiipuneen puurakentamisen pelastajaksi?
Puurakentamista on pyritty Suomessa aktiivisesti edistämään eri perustein ja toimenpitein viimeiset kolmekymmentä vuotta. Tästä huolimatta puun käyttö rakentamisessa on vähentynyt. Puurakentamisen lisäämispyrkimyksille on aina ilmaantunut vastavoimia. Hiilijalanjälki- ja hiilikädenjälkiarviot tulevat uusitun rakennuslain myötä voimaan vuoden 2026 alusta, minkä oletetaan lisäävän uusiutuvien ja ekologisten rakennusmateriaalien käyttöä. Onko uudesta rakennuslaista hiipuneen puurakentamisen pelastajaksi, vai vievätkö vastavoimat jälleen kerran voiton?
Puurakentamisohjelmat eivät ole purreet
1990-luvun laman jälkeen maamme puurakentamisen tila koettiin kansalliseksi häpeäksi. Puuala näki tuolloin otolliset olosuhteet puurakentamisen uudelle tulemiselle. Valtiovalta saatiin sitoutumaan puurakentamisen kehitystyöhön aina puurakentamisen kampanjoita, teknologiaohjelmia ja hallitusohjelmakirjauksia myöten. Tavoitteeksi asetettiin nykyisinkin tutut teemat: puun käytön edistäminen, puutuotteiden jalostusasteen nostaminen, viennin kasvattaminen, puualan koulutuksen lisääminen ja palomääräysten muuttaminen puunkäytölle suotuisammaksi. Kehitystavoitteiden kärkeen nostettiin puukerrostalorakentaminen, koska siinä nähtiin puun käytön suurimmat kasvumahdollisuudet. Kilpailevia materiaaleja edustavat toimijat ovat ymmärrettävästi kritisoineet valtiovallan linjauksia suosia puurakentamista.
Puukerrostalot eivät ole tehneet läpimurtoa
Puukerrostalot ovat saaneet paljon medianäkyvyyttä, ja useille kohteille on myönnetty rakennusalan palkintoja. Myös niistä kerätty asukaspalaute on ollut myönteistä. Tästä huolimatta puukerrostalot eivät ole tehneet lopullista läpimurtoa Suomessa. Perinteiset suuret rakennuttajat ja rakennusliikkeet ovat puukerrostaloja jonkin verran rakentaneet, mutteivat ole niistä erityisesti innostuneet. Vuosina 1995–2024 Suomeen on rakennettu yli kaksikerroksisia puisia asuinkerrostaloja 200 kappaletta, noin 6 000 asuntoa. Määrä on jokseenkin vaatimaton, kun samalla aikavälillä on rakennettu vuosittain 20 000–25 000 kerrostaloasuntoa.
Haastavat markkinat
Betoni on hallinnut kerrostalorakentamisen markkinoita viimeiset kuusikymmentä vuotta, ja betonirakentamisen ratkaisut ovat pitkälle vakiintuneet. Puukerrostalojen yleistymistä ovat vaikeuttaneet toimijoiden vähäisyys, ratkaisujen vakiintumattomuus, kustannuksia nostavat tiukat palomääräykset, harjaantumisen puute sekä koerakentamisen ja kalliin rakentamisen leima. Taustalla on ollut myös niin ennakkoluuloja, osaamattomuutta kuin tietämättömyyttäkin. Riittävää hintakilpailukykyä ei ole yleisesti saavutettu.
Osana kilpailukykyä voivat vaikuttaa myös laatutekijät, kuten puukerrostalojen ekologisuus, vähähiilisyys, keveys sekä asukaspalautteessa esiin nostettuina kodikkuus ja lämminhenkisyys. Toistaiseksi nämä eivät ole olleet riittäviä argumentteja hintatekijän rinnalla.
Pientalorakentaminen on hiipunut
Puu on aina ollut hallitseva rakennusmateriaali pienimittakaavaisessa rakentamisessa. Suomen vapaa-ajan rakennuksista lähes kaikki ovat puurakenteisia, ja pientaloista nykyisin noin 90 prosenttia. Pientalojen osuus asuntorakentamisesta on kuitenkin vähentynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana noin kolmannekseen, ja samalla kerrostaloasuntojen tuotanto on yli tuplaantunut. Vuosittaisista uudisasunnoista noin 75 prosenttia rakennetaan edelleen kerrostaloihin. Tämä asuntojakauman muutos on ollut suurin tekijä puun käytön vähenemiseen rakentamisessa.
Puun hinnan nousu
Puun hinta lähti vuodesta 2020 lähtien voimakkaaseen nousuun. Tätä voimisti edelleen Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan ja puuntuonnin tyrehtyminen Venäjältä. Tukin hinnannousu lähes kaksinkertaiseksi siirtyi sahatavaran ja puuelementtien hintoihin, mikä on heikentänyt puurakentamisen hintakilpailukykyä entisestään.
Puualan yritysten vähäinen määrä ja konkurssit
Puukerrostalojen rakentamisessa on ollut myös myönteisiä ajanjaksoja, etenkin 2010-luvun alussa. Tällöin useat kunnat asettivat puurakentamistavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä ja kaavoittivat paljon puurakentamisen alueita. Koko rakennusala on ollut lamassa viimeiset kaksi vuotta, ja tämä on näkynyt myös puurakentamisen yritysten konkursseina. Kunnille tilanne on ollut haastavaa, kun puurakentamiselle kaavoitetuille alueille ei ole ollut riittävästi puurakennusten tarjoajia ja toteuttajia. Tämä ei ole ollut puurakentamisen maineelle eduksi.
Puurakentaminen ei uhkaa Suomen metsävaroja
Puurakentamisen lisäämisestä on varoiteltu myös Suomen metsävarojen riittävyyden näkökulmasta, kun on keskusteltu metsien suojelu- ja ennallistamistavoitteiden ohella kestävistä hakkuumahdollisuuksista teollisuuden, kansantalouden ja huoltovarmuuden tarpeisiin.
Suomen pinta-ala maapallon pinta-alasta on 0,07 prosenttia, mutta metsiemme osuus maailman metsäpinta-alasta on miltei kymmenkertainen: 0,6 prosenttia. Nykymenolla Suomen puuvarat riittävät kyllä puun käytön lisäämiseen rakentamisessa. Metsiemme nykyinen vuotuinen kasvu on noin 103 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta. Maamme uudis- ja korjausrakentamiseen sitoutuu nykyisin puuta vuosittain noin 1,5 miljoonaa kuutiometriä, minkä metsämme kasvavat muutamassa vuorokaudessa, kun metsien kasvupäiviä on noin sata vuodessa.
Puurakentaminen ilmastonmuutoksen torjunnassa
Ilmastonmuutos on totta. Suomen osuus maailman kasvihuonepäästöistä on 0,13 prosenttia.
Puu on kotimainen ja uusiutuva luonnonvara. Kasvava metsä sitoo ilman hiilidioksidia. Kaadetun puun kuivapainosta puolet on hiiltä. Energiapuusta, paperista ja muista lyhytikäisistä puutuotteista hiili vapautuu varsin nopeasti takaisin ilmakehään.
Tätä taustaa vasten puuta pitäisi ensisijaisesti käyttää pitkäikäisiin puutuotteisiin, kuten rakentamiseen. Ympäristösyistä puulla pitäisi – aina kun mahdollista – korvata päästö- ja energiaintensiivisiä rakennusmateriaaleja.
Uuden rakennuslain vaikutukset
Nähtäväksi jää, tulevatko uuden rakennuslain mukaiset ympäristöselvitysvelvoitteet lisäämään puurakentamista. Hiilijalanjäljen raja-arvoista on tarkoitus säätää valtioneuvoston asetuksella. On tärkeää, että metsä- ja puuala on myös mukana niissä valmistelu- ja päätöksentekoelimissä, joissa nämä raja-arvot määritellään.
Pidän tarkoituksenmukaisena myös hiilikädenjäljen merkityksen korostamista ilmastoselvityksessä, koska se lisää tietoisuutta rakennusmateriaalien valintojen vaikutuksista ilmastonmuutoksen torjunnassa. Asiaa hämmentää kuitenkin se, että markkinointiviestinnässään useimmat eri rakennustuotteet vakuuttavat nykyisin omaa ympäristöystävällisyyttään ja vähähiilisyyttään. Moninainen viherpesu on yleistä.
