Tarvitsemme tietoa suomalaisten metsäasenteista ja metsien käytön hyväksyttävyydestä
Suomalaista metsäkeskustelua vaikeuttavat erilaiset tulkinnat metsien käytön vaikutuksista, tiedon epävarmuudet ja luottamuksen puute. Tiedämmekö riittävästi siitä, miten suomalaiset arvioivat metsien eri käyttömuotoja, niiden yhteensovittamista ja hyväksyttävyyden ehtoja?
Metsät ovat Suomessa ihmisille paljon enemmän kuin abstrakti luonnonvara. Ne tarjoavat työtä, ja puusta valmistetuista tuotteista sekä luontomatkailupalveluista saadaan vientituloja. Metsät toimivat myös hiilinieluina, lajien elinympäristöinä, virkistyspaikkoina ja maisemina sekä ovat osa suomalaista henkistä pääomaa. Viime vuosina metsäkeskustelua ovat kärjistäneet ilmastonmuutos, luontokato, biotalouden tavoitteet, energiapolitiikka ja puuta jalostavan teollisuuden ja samalla siihen liittyvän työn ja tulojen kehitys tulevaisuudessa.
Julkisessa keskustelussa asetelmat pelkistyvät helposti vastakkainasetteluiksi: hakkuut vastaan suojelu, talous vastaan luonto, kaupunki vastaan maaseutu tai asiantuntijatieto vastaan paikallinen kokemus. Pitkän aikavälin yhteinen visio metsien käytöstä Suomessa puuttuu.
Kansalaisten suhtautuminen metsien käyttöön on kuitenkin monisyisempää kuin polarisoitunut keskustelu antaa ymmärtää. Ihminen voi pitää puun käyttöä talouden kannalta tärkeänä, mutta samalla olla huolissaan luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ja arvostaa lähimetsän merkitystä omalle hyvinvoinnilleen. Metsien käyttöä koskevissa asenteissa ei siis välttämättä ole kyse yksiselitteisestä puolesta tai vastaan -asetelmasta, vaan hyväksyttävyyden ehdoista: millainen käyttö on perusteltua, missä, millä voimakkuudella ja keiden näkökulmat huomioon ottaen?
Metsäkeskustelua vaikeuttaa se, että samat kysymykset näyttäytyvät eri toimijoille eri tavoin. Väitteet syntyvät tutkimustiedon tulkinnoista, käytännön kokemuksista, taloudellisista intresseistä, ympäristöhuolesta, paikallisista havainnoista sekä median ja sosiaalisen median kärjistyksistä. Ilmasto-, luonto- ja talousvaikutuksia tarkastellaan usein eri aikajänteillä ja eri mittakaavoissa. Siksi hyväksyttävyyden ymmärtämiseksi on tärkeää myös ymmärtää, mihin tietoon ja kokemuksiin ihmisten näkemykset perustuvat ja keiden tulkintoja he pitävät luotettavina.
Kansalaisten metsäasenteet muuttuvat ajassa
Asenteiden muutosta on syytä tarkastella myös sukupolvien ja kaupungistumisen näkökulmasta. Vanhempien sukupolvien metsäsuhde on rakentunut vahvemmin metsiin liittyvän työn ja toimeentulon sekä metsänomistamisen kautta, kun taas nuoremmilla sukupolvilla metsien merkitys voi painottua ilmasto- ja luontoarvoihin, virkistykseen sekä kokemukseen metsistä yhteisenä ympäristönä. Kaupungistuminen vahvistaa metsiin kohdistuvien odotusten muutosta: yhä useammalle metsä on ennen kaikkea lähiulkoilupaikka, maisema tai muiden lajien elinympäristö, samalla kun metsätalouden käytännöt voivat olla aiempaa etäisempiä.
Alueelliset erot liittyvät myös siihen, kuinka vahvasti metsätalous, hakkuut ja puunkäyttö ovat osa oman asuinseudun taloutta. Metsävaltaisilla alueilla metsäalan yritykset ja metsänomistajien tulot tukevat edelleen paikallista työllisyyttä ja kuntien elinvoimaa. Tällöin hakkuisiin ja puunkäyttöön kohdistuvat rajoitukset voidaan kokea toimeentuloa, alueellista oikeudenmukaisuutta ja paikallista päätösvaltaa koskevina kysymyksinä. Toisaalta osassa Suomea esimerkiksi metsäluonnon vetovoimaan perustuvat virkistys- ja matkailupalvelut on merkittävä tai kasvava työllistäjä, jonka toiminta perustuu maisema- ja luontoarvojen säilymiseen.
Myös ympäristöhuolen kasvu vaikuttaa metsäkeskusteluun. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden heikkeneminen eivät ole enää vain asiantuntijakeskustelun teemoja, vaan ne kytkeytyvät yhä useammin ihmisten omiin havaintoihin ja arvoihin, näkyvät kulutusvalinnoissa ja vaikuttavat politiikkaan kohdistuviin odotuksiin. Metsien käytöltä saatetaankin odottaa aiempaa vahvempaa näyttöä hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta.
Vankka tietopohja kansalaisten asenteista tukee päätöksentekoa
Metsäkeskustelun selkeyttämiseksi ja metsäpolitiikan tueksi tarvitaan nykyistä parempaa tietopohjaa. Tutkimusta on runsaasti metsien ekologisista, taloudellisista ja ilmastovaikutuksista, mutta kansallisesti vertailukelpoinen ja pitkäjänteinen seurantatieto metsien käytön sosiaalisesta hyväksyttävyydestä puuttuu. Kansalaisten asenteita koskeva tieto on hajanaista, alueellisesti rajattua tai yksittäisiin teemoihin keskittyvää. Tämä vaikeuttaa sen arvioimista, miten metsien käyttö ja metsäpolitiikan ratkaisut koetaan eri väestöryhmissä ja eri puolilla maata.
Metsien käytön hyväksyttävyyden tutkiminen voi auttaa tunnistamaan, missä erimielisyydet todella ovat ja missä taas löytyy yhteisiä intressejä enemmän kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin uudessa hankkeessa selvitetään, kuinka hyväksyttävinä suomalaiset pitävät metsien eri käyttömuotoja ja niiden muodostamaa kokonaisuutta. Tarkastelussa ovat muun muassa hakkuut ja puun teollinen käyttö, puurakentaminen ja bioenergia, metsien suojelu sekä virkistys- ja matkailukäyttö. Tutkimuksessa arvioidaan myös, miten kansalaiset näkevät metsien käytön talous- ja työllisyysvaikutukset sekä ilmasto- ja luontovaikutukset ja miten eri tavoitteita voidaan heidän näkökulmastaan sovittaa yhteen.
Hankkeen laajempana tavoitteena on luoda pohjaa kansalliselle metsäbarometrille, jolla seurattaisiin säännöllisesti metsien käyttöön liittyvien asenteiden ja hyväksyttävyyden ehtojen muutoksia eri väestöryhmissä ja alueilla. Barometri vahvistaisi metsäpolitiikan tietopohjaa ja auttaisi tunnistamaan alueellisia erityispiirteitä sekä metsien eri käyttömuotojen yhteensovittamisen tarpeita. Näin metsäpolitiikassa voitaisiin ottaa paremmin huomioon alueiden omat ja toisiinsa nähden erilaiset tarpeet ja ennakoida ratkaisujen vastaanottoa eri puolilla Suomea.
Kriittinen metsäkeskustelu tuo arvot ja tavoitteet näkyviksi
Kriittinen metsäkeskustelu on tarpeellista, koska se tuo parhaimmillaan metsiin liittyvät arvot, intressit ja tavoitteet näkyviksi. Laadukas keskustelu edellyttää kuitenkin faktatietoa siitä, miten suomalaiset laajasti eri puolilla maata arvioivat metsien käytön hyötyjä, haittoja ja hyväksyttävyyttä. Metsien käytön hyväksyttävyyden tutkiminen voi auttaa tunnistamaan, missä erimielisyydet todella ovat ja missä taas löytyy yhteisiä intressejä enemmän kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Jos esimerkiksi suuri osa kansalaisista pitää sekä puun käyttöä että luonnon monimuotoisuuden turvaamista tärkeänä, keskustelun ydin ei välttämättä ole tavoitteiden vastakkaisuus. Olennaisempaa voi olla se, missä, millä tavalla ja millä ehdoilla puunkäyttöä, suojelua ja muita metsien käyttömuotoja sovitetaan yhteen.
Tulevaisuudessa on tunnistettava nykyistä paremmin, millainen metsien käyttömuotojen yhdistelmä tuottaa kestävästi parhaan kokonaisvaikutuksen eli miten aineelliset ja aineettomat hyödyt voidaan sovittaa yhteen. Kansalaisilta kerätty tieto auttaa myös valitsemaan sopivia keinoja metsien käytön yhteensovittamiseen. Tiedon puutteeseen voidaan vastata avoimella ja ymmärrettävällä viestinnällä, mutta arvoristiriidat edellyttävät eri tavoitteiden näkyväksi tekemistä ja yhteensovittamista. Siksi emme voi tarkastella vain sitä, kuinka paljon metsät kasvavat tai kuinka paljon niitä hakataan, suojellaan tai ennallistetaan. Yhtä tärkeää on ymmärtää, kokevatko ihmiset metsien käytön vaikutukset oikeudenmukaisiksi ja tunnistavatko he ratkaisuissa itselleen tärkeät metsien arvot.
