Saako hiilestä hintaa?
Keskustelu Suomen metsien hiilinielusta on käynyt kiihkeänä. Ytimessä on kysymys hiilen hinnasta.
EU:n päästökauppajärjestelmän mukaan fossiilisen hiilen päästäminen maksaa suurille teollisuuslaitoksille 80–100 euroa hiilidioksiditonnilta. Liikenteen ja muun fossiilisen hajapäästön sektorin ei vielä tarvitse maksaa hiilimaksuja, mutta esimerkiksi liikennepolttoaineisiin kohdistuu erilaisia veroja. Maankäyttösektorilla hiilellä ei vielä ole hintaa.
Erityisesti Suomessa on ollut kiinnostusta siihen, voisiko esimerkiksi biohiilen varastoimisesta maaperään tai metsien kasvun hiilen sidonnasta saada tuloja. Maailmalla yrityksillä on kiinnostusta hiilinielujen ostoon, ja vuotuinen ostovolyymi on jo miljardeja.
Ruotsi on tehnyt kokeiluja hiilinielukaupasta, jossa myyty hiilinielu rekisteröidään maiden virallisiin taseisiin. EU edistää sääntelyä(siirryt toiseen palveluun) epävirallisen yritysten keskenään käymän kaupan korvaajaksi. On toivottavaa, että tämä Pariisin ilmastosopimuksen artiklan 6 alle tuleva toiminta saadaan kansainvälisesti säädellyksi ja hiilelle muodostuu todellinen arvo. Uusia linjauksia on luvassa toivottavasti jo ensi syksynä YK:n ilmastokokouksessa Dubaissa.
Hiiltä ei haluta vain sitoa pysyvästi vaan myös käyttää uusien sähköpolttoaineiden raaka-aineena. Sähköpolttoaineita voidaan tuottaa hajottamalla vettä sähköllä elektrolyysillä ja antamalla saadun vedyn reagoida talteenotetun hiilidioksidin kanssa esim. metaaniksi tai metanoliksi. Suomeen on syntynyt vetybuumi: puhtaan vedyn tutkimus- ja kehityshankkeille annetaan avokätisesti tukia(siirryt toiseen palveluun).
Vaikka viimeisimmässä energia- ja ilmastostrategiassamme(siirryt toiseen palveluun) ei isoja vetyhankkeita vielä ollut, halunnee Suomi tuottaa osansa EU:n 20 miljoonan tonnin vetytavoitteesta. Vety ei pääsääntöisesti ole lopputuote, vaan siitä voidaan valmistaa esimerkiksi nestemäisiä liikennepolttoaineita ja muita vähähiilisiä tuotteita. Ikään kuin huomaamatta ilmastotoimet ovat luoneet uuden massiivisen markkinan.
EU tarvitsee hiilen sidontaa merkittäviä määriä vuoteen 2030 mennessä: tarve on luokkaa 50–100 MtCO2/a. Tämä on jopa kaksi kertaa Suomen vuoden 2020 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen verran (48,3 MtCO2).
Pitemmällä tähtäimellä on kaikki nykyinen fossiilinen hiili muovien tuotannossa ja muussa kemianteollisuudessa korvattava kierrätetyllä uusiutuvalla hiilellä. Tässä Suomella on iso mahdollisuus.
Hiiltä voidaan kierrättää joko ottamalla sitä suoraan talteen ilmasta tai hyödyntämällä biomassaan jo ilmasta varastoitunutta hiiltä. Tekniikka hiilen talteenottoon on jo olemassa ja ensimmäiset laajat teolliset kokeilut käynnissä. Varastointialueita(siirryt toiseen palveluun) on valmiina muun muassa Pohjanmerellä ja hiilen pysyvyydestä niissä voidaan olla varmoja.
Suomessa vapautuu paljon biopohjaista hiilidioksidia esimerkiksi metsäteollisuuden laitoksissa ja biomassaa käyttävissä kaukolämpölaitoksissa. Pelkästään Itä- ja Etelä-Suomessa biopohjaista hiiltä vapautuu 10 MtCO2/a(siirryt toiseen palveluun). Talteenoton kustannukset(siirryt toiseen palveluun) ovat jo nyt edullisia, luokkaa 40–60 €/tCO2. Jos tähän lisätään n. 10 €/tCO2 varastointikustannus ja 10–20 €/tCO2 kuljetuskustannus, talteen laitetun hiilen hinta on pienempi kuin mitä fossiilisen päästämisestä maksetaan. Kustannus hiilen poistosta ilmakehästä on siis jo selvästi alempi kuin hiilen lisäämisestä ilmakehään.
Vaikka tarve ja keinot ovat jo olemassa, ei talteenotolle ole vielä maksajaa. Kun tuo 100 MtCO2/a talteenotetaan ja loppusijoitetaan, on kustannus luokkaa 10 000 M€ EU-tasolla vuodessa. Ei ole selvää, miten EU aikoo jakaa tuon kustannuksen jäsenmailleen, mutta jonkinlainen taakanjakomekanismi tullaan luomaan.
Ilman hiilidioksidin erotusta ja talteenottoa EU ei täytä omaa sitoumustaan olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä, sillä maankäyttösektorin nielut eivät ole kehittymässä toivotulla tavalla. Kun talteenotto- ja jalostusteknologia kehittyvät, hiilensidonnan tuotot voivat ylittää kustannukset, jolloin investoinnit etenevät markkinaehtoisesti. Näin on käynyt esimerkiksi tuulivoimalle.
