Puuntäyteinen työura on takana – on tilinpäätöksen aika
Jään eläkkeelle 31.7.2026 Tampereen yliopiston arkkitehtuurin yksikön rakennusopin professorin tehtävästäni, jota olen hoitanut yksitoista vuotta. Samalla jättäydyn pois Metsäbiotalouden tiedepaneelin jäsenenä toimimisesta. Kummatkin tehtävät ovat olleet minulle tärkeitä ja opettavaisia. Puu ja metsä ovat koskettaneet koko elämääni monin eri tavoin. Näistä omakohtaisista kokemuksistani haluan kertoa tässä blogissani.
Olen syntynyt Oulujoella vuonna 1961. Lapsuuteni ja nuoruuteni kasvoin maaseudulla. Kotitiluksilla metsien raivaus ja polttopuiden teko olivat luonnollisia työpuhteita. Puukko, vesuri ja moottorisaha ovat aina totelleet käsissäni. Lukion jälkeen työskentelin kaksi vuotta Oulujoen varrella Tapion Alakärpän taimitarhalla. Kesät ajoin traktoria ja talvet toimin metsurina. Eräkalastus ja luontomatkailu ovat aina kuuluneet harrastuksiini, joten ymmärrän hyvin myös metsien luonto- ja virkistysarvot.
Opiskelin arkkitehdiksi Oulun yliopistolla 1983–1988. Opiskelun ohella työskentelin harjoittelijana oululaisissa arkkitehtitoimistoissa vuodesta 1984 lähtien. Arkkitehtiopintojen viimeisen lukuvuoden syventävät opinnot tein Suomen kansallispuistoista. Diplomityöni aihe oli Hiidenportin kansallispuiston käyttösuunnitelma, jonka päätuotoksena oli uuden puisen opastuskeskusrakennuksen suunnittelu. Tämän jälkeen suunnittelin omina projekteina useita puisia omakotitaloja ja kesämökkejä.
Vuonna 1992 aloitin rakennusopin tuntiopettajana Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla. Opetin lähinnä puurakentamista. Keväällä 1995 aloimme suunnitella opiskelijaideakilpailun avulla Kiinteistö Oy Puukotkaa, joka oli yksi maamme ensimmäisistä puukerrostaloista, ja se valmistui koerakennuskohteena maaliskuussa 1997. Vastasin tuon puukerrostalon työmaan valvonnasta ja loppuraportista. Samalla perustettiin Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolle Puustudio, jossa kirjoitimme Opetushallitukselle Suomen ensimmäisen puukerrostalorakentamisen oppikirjan. Tästä jatkumona tein väitöskirjan 2002 aiheesta ”Suomalainen puukerrostalo – puurakentamisen kehittämisen etulinjassa”.
Kiinteistö Oy Puukotkan jälkeen anoimme puukerrostalojen koerakentamisaluetta Oulun kaupungilta Oulun yliopiston pääkampusta vastapäätä. Toimin tuon Puu-Linnanmaan 12 hehtaarin ja 45 puukerrostalon laajuisen aluerakentamishankkeen projektipäällikkönä. 450 asukkaan Puu-Linnanmaa valmistui 2003 ja sille myönnettiin valtakunnallinen Puupalkinto. Puu-Linnanmaan ohella käynnistettiin samalla 15-vuotinen valtakunnallinen Moderni puukaupunki -hanke (1997–2011), jonka päämääränä oli käynnistää Puu-Linnanmaan ohella useita puurakenteisia asuinmiljöitä eri puolille Suomea. Työskentelin Moderni puukaupunki -hankkeen projektipäällikkönä ja puurakentamisen ”matkasaarnaajana” 15 vuoden ajan. Puu-Linnanmaa ohella muita tunnettuja Moderni puukaupunki -kohteita ovat Turun Linnanfältin ja Tampereen Vuoreksen puukerrostaloalueet.
Puurakentamisen kehittäminen on kirjattu Suomen hallituksen ohjelmiin aina vuodesta 1996 lähtien. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö vei läpi Valtakunnallisen puurakentamisohjelman Metsäalan strategisen ohjelman (MSO) alaisuudessa vuosina 2012–2015. Toimin tuon puurakentamisohjelman vetäjänä, ja jatkoin edelleen vakiintunutta Moderni puukaupunki -työtä uusien puurakentamiskohteiden käynnistämiseksi.
Puukerrostalorakentamiselle on valtion ohjelmissa vuosien saatossa asetettu määrällisiä tavoitteita, kuten 10 % markkinaosuus kerrostalojen rakentamisessa. Tähän ei ole vielä päästy. Kesäkuuhun 2026 mennessä yli 2-kerroksisia asuinpuukerrostaloja on rakennettu Suomeen kolmenkymmenen vuoden aikana noin 200 taloa, reilut 6 200 asuntoa. Kun samalla aikavälillä on rakennettu betonikerrostaloihin vuosittain noin 25 000–30 000 uutta asuntoa, niin olen ”Mr Puukerrostalo” -lempinimen saaneena kokenut puukerrostalojen vaatimattoman määrän henkilökohtaisena tappiona. Toisaalta työuraani on palkittu useilla puualan palkinnoilla, jotka ovat antaneet vastapainoksi uskoa puukerrostalorakentamisen kehittämiseen.
Viimeisenä toiveenani puukerrostalorakentamisen yleistymiseksi esitän seuraavia toimenpiteitä:
- Maamme nykyiset palomääräykset edellyttävät yli kaksikerroksisilta puukerrostaloilta sekä rungon palosuojausverhousta että automaattista sammutusjärjestelmää (sprinklausta). Tämä ”vyö ja henkselit” -vaatimus heikentää puukerrostalojen taloudellista kilpailukykyä noin 10 %. Toiminnallisten paloturvallisuustarkastelujen nimissä näistä toisen tulisi yksin riittää.
- Palomääräyksemme kieltävät puupohjaisten lämmöneristeiden käyttämisen yli kaksikerroksisissa puurakennuksissa. Ympäristö- ja ekologisuussyistä ne tulisi sallia, varsinkin silloin, kun talot ovat sprinklattuja.
- Puukerrostalojen teknisiä ratkaisuja tulee edelleen vakioida uusien kohteiden rakentamisen ja harjaantumisen myötä. Teknisten ratkaisujen yhtenäistämisessä tulee olla mukana koko tuotantoketju; rakennuttajat, suunnittelijat, urakoitsijat ja puuosatoimittajat.
- Puurakentamisen koulutusta on edelleen päivitettävä kaikilla tasoilla Suomessa, jotta suurimittakaavaisen teollisen puurakentamisen kilpailukykyyn ja kysyntään voidaan vastata.
- Puurakentamisen hanke-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa on valtakunnallisesti tarve terävöittää, yhtenäistää ja saada nykyistä tuloksellisemmaksi lisäämällä puu- ja rakennusalan toimijoiden välistä yhteistyötä ja viestintää. Hanketoiminnassa tulee suosia uusien kohteiden rakentamista. Näennäistä kehittämistä ja paperitiikereitä tulee välttää.
- Puualan yritysten tuotanto-, tuotekehitys-, verkosto- ja markkinointiosaamista tulee edelleen vahvistaa.
- Rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvoja tulee kiristää lainsäädännössä nykytasoa kunniahimoisemmin ja nopeammin, jotta niillä olisi todellista vaikutusta vähähiilisten rakennusmateriaalien, kuten puun, valintaan.
- Puuta kannattaa hyödyntää yhä enemmän myös osana hybridirakentamista yhdessä betonin, teräksen ja muiden materiaalinen kanssa.
Lopuksi haluan kiittää Metsäbiotalouden tiedepaneelin rahoittajia, kaikkia panelisteja, sihteeristöä ja viestintähenkilöstöä sujuvasta ja monitieteellisestä yhteistyöstä. Paneelin toiminta on avartanut monin eri tavoin tietämystäni Suomen metsien tilasta ja monipuolisista käyttömahdollisuuksista. Arvostan erityisesti sitä, että puun käyttö rakentamisessa -näkökulmasta olen tullut hyvin kuulluksi metsätiedepaneelin toiminnassa.
42 puuntäyteistä työvuotta saa osaltani riittää. Käännän uuden sivun elämässäni. Eläkeläisenä haluan viettää enemmän aikaa läheisteni kanssa, matkustella ja nikkaroida, tehdä polttopuita sekä kalastella kesämökilläni.
Kuva 1: Markku mielipuuhassaan eräkalastelemassa.
